Etymologiadata:imsm:vaani-
*vaani-
Vastineet:
- Suomi: vaania
- Karjala:
- Vepsä:
- Vatja:
- Pohjoisviro: vaanima (lainasana ← suomi)
- Eteläviro:
- Liivi: vaņţlõ⇐
Kantasuomalainen etymologia ei riittävän perusteltu (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
vaania (SAchrenius 1766 ’odottaa, toivoa’, Eurén 1860; eri tahoilla murt.) ’väijyä / (auf)lauern’, rinn. vaanata (EPohjanm ja ymp., paik. KaakkSm) id., johd. vaaniskella (sm > vi koillmurt. vaanida ’vaania, väijyä, tirkistellä’ sekä > lpN vādnât (Ko) ’tarttua (hanakasti) kiinni (N); vaania, väijyä (Ko)’)
joko < (länsi)germ *wānjan- (kgerm *wēnjan-) t. sk, vrt. mn vána, væna ’odottaa, toivoa’, goot wēnjan-, mas wānian, ags wēnan ’luulla; toivoa; uskoa’, mn ván, vón ’odotus, toivo, aavistus’ (mr vān, nr vanh. vån id.), mn ván ’pyydys’, nn von ’metsästys- t. kalastuspaikka’
tai ~ li vańtlə ’katsoa, katsella’ = mdE vanoms, M vanə̑ms ’katsoa, tarkkailla; huolehtia jstak, suojella’.
Lähdekirjallisuus:
- Genetz 1896 ETV 14 (sm ~ md)
- Karsten 1905 ANF 22 198–99 (sm < germ t. sk)
- Collinder 1924 JuhlakPipping 88 (sm ~ md)
- Mägiste 1931 EKeel 10 134 (~ li)
- Lagercrantz 1939 LpWsch 985 (lp vānnat ’vaania’ < sm)
- SKES 1975 1577–78 (+ ka vi (murt.) < sm; ~ li md t. < germ t. sk)
- Hofstra 1985 OsFiGerm 229
- UEW 1988 813–14 (? sm ? li ~ ? md)