| Lähde, s. |
M |
S |
E |
L |
Väite |
Argumentit
|
| Parpola 1999: 201
|
|
|
|
|
← varhaiskar *verśa, vrt. mint valśa ’verso’; < kie *velḱ-o-/*volḱ-o-; vrt. myös mint vr̥kṣá- ’puu’ < kie *vl̥ḱ-so-
|
Merkitys ’verso’ tavataan vain indoarjassa. -rs-yhtymä sekä vokaalisekvenssi e–o viittaavat lainaan
|
| NES 2004: s.v. verso
|
|
|
|
|
Puolesta
|
|
| EES 2012: s.v. võrsuma
|
|
|
|
|
Puolesta
|
|
| Aikio 2013: 167
|
|
|
|
|
Puolesta
|
|
| Holopainen, Junttila & Kuokkala 2017: 119
|
x |
|
|
|
Puolesta (vasta-argumentein)
|
Esiarjalaisen etymologian epävarmuutta aiheuttaa, että *e–o-vokaalisekvenssiä ei kantasuomea vanhemmissa perintösanoissa tai arjalaislainoissa juuri esiinny. Myös kar *wr̥kćá- [sic!] sopii originaaliksi, koska uralilainen *er voi olla kar *r̥:n substituutio.
|
| Holopainen 2019: 307–08
|
x |
|
|
|
Puolesta (vasta-argumentein)
|
Arjalainen etymologia (joko esiar ← esiar *verćšo- [> kar *warćša-] t kar *wr̥ćša-) on epävarma ksm vokaalin *e̮ (< *e–o?) takia. *-o ei selity johtimeksi. Jos lainaoriginaalina on *wr̥ćša- (josta mint vr̥kṣá- ’puu’ jne.), ongelmana on ksm sanan *s (odotuksenmukainen olisi esiksm *š).
|
