Etymologiadata:imsm:vänkä

*vänkä

Vastineet:

• Suomi: vänkä
• Karjala: vänkä
• Vepsä:
• Vatja: väntšelä⇐
• Pohjoisviro: vänge⇐
• Eteläviro: vänge⇐
• Liivi: vängi⇐

mksm. *vänkä (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

vängätä (Eurén 1860; laajalti murt.) ’inttää, väittää; vastustaa, panna vastaan; kiistellä, kinata; tuppautua / behaupten, auf etw. bestehen; sich widersetzen, sich sträuben; (be)streiten, zanken; sich aufdrängen’, vänkä (LönnrLis 1886; paik. EPohjanm) ’kiista, riita’, vängällä, vänkällä (et. I- ja PSm EPohjanm) ’väkisin, pakolla; pakosta, vääjäämättä’, vänkelä (Jusl 1745; paik. EPohjanm PSatak P- ja PäijHäme) ’jäykkä, taipumaton; vastahakoinen; hankala’, vänk(k)yrä (eri tahoilla I- ja PSm) ’kiero, väärä, mutkikas (et. puu); tyytymätön, kärttyisä, vastaanpaneva’
~ ink väŋkissellä ’vänkäillä’ | ka vänkätä ’väittää, inttää; tunkea, ahtaa (esim. paljon puita kuormaan)’, vänkävyö ’inttää, vängätä, tuppautua’ | va väntšälä ’iljettävän makuinen’ | vi vänge ’äitelä, pahan- t. ällöttävänhajuinen t. makuinen, epämiellyttävä, vastenmielinen’, vängada ’mennäviistoon, kallistua, kääntelehtiä’, vängi- (rantamurt.) ’pakottaa jku menemään jhk vasten tahtoaan’ | li väŋg ’vastenmielinen; vastenmielinen maku; kaljantapainen juoma’.

Deskr. sanoja, jotka voivat olla eri alkuperää. — V:ä vängätä merk:ssä ’vääntää kangella, kammeta’ on pidetty myös ruots lainana (vrt. nr svänga ’kääntää’), ks. vänkäri.

Lähdekirjallisuus:

• Tunkelo Vir 1920 104 (< ruots svänga)
• Kettunen 1938 LivW 478 (vänkeä ~ vi li)
• Wessman 1956–57 FmS 17–18 173 (vänkä > ruots murt. Sm vänkkä ’kiva, hauska’)
• Rintala 1972 läntä 189–91 (+ ink ka va; omap.)
• SKES 1978 1840–41 (s.v. vänkä1)

[vängätä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:vänkä