Etymologiadata:imsm:väijü-

*väijü-

Vastineet:

• Suomi: väijyä
• Karjala:
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro:
• Eteläviro:
• Liivi: ve’jjõ

mksm. *väijü- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

väijyä (Agr; melko yl.), väjyä (PSatak PHäme KSm Verml, osin Savo) ’vaania, kytätä / (auf)lauern, im Hinterhalt liegen’, väijätä (paik. PSavo) id., olla väijyksissä
? ~ li veʾijə (prs. vejūb) ’kalastaa’, (SjW) ulz veij ’saada hiipimällä, vaanimalla’ (li sanaan osittain vaikuttanut latv zvejot ’kalastaa’).

Vartalotyyppiin vrt. muita nuoria sanoja kuten heija, heijua, häijy, keijukaiset (JuslP), keijuset (Gan 1786) ’vainajien henget’, keiju (JuslP) ’keinu’, keijua ’keinua’.

Lähdekirjallisuus:

• Thomsen 1890 BFB 98, 238 (sm li ? < liett vejù)
• Setälä 1890–91 ÄH 347 (väijyn < väjyn), 429 (sm ~ li)
• Ojansuu Vir 1903 121 (vä(i)jyä, vrt. hä(i)jy)
• Airila Vir 1916 146 (< mr vægja)
• Ojansuu Vir 1916 183
• SKES 1978 1831

[väijyä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:väijyä