Etymologiadata:imsm:urkë-
*urkë-
Vastineet:
mksm. *urkë- < kksm. *urkë- < vksm. *urkǝ̑- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
urjeta (: urkenee; Kal, Eurén 1860; ISm Ink) ’erota, lähteä, irrota / sich aufmachen, aufbrechen; beginnen (Weg, Laufbahn)’
~ ka (run.) ureta (prs. urkenou) ’lähteä, loitota’ | ? vi ürata (prs. ürgan) (etuvok. variantti) ’alkaa; hypähtää; lähteä liikkeelle’ | li urgə (prs. ūrgəb, liL ūrgub) ’paeta; karttaa’
~ ka (run.) ureta (prs. urkenou) ’lähteä, loitota’ | ? vi ürata (prs. ürgan) (etuvok. variantti) ’alkaa; hypähtää; lähteä liikkeelle’ | li urgə (prs. ūrgəb, liL ūrgub) ’paeta; karttaa’
= mdE orgod́ems, M (v)oŕgəd́əms ’paeta, lähteä pakoon’.
Lähdekirjallisuus:
- J. Krohn 1872 Suomi 2:10 159 (sm ~ vi)
- VW 3 1888 123 (sm ~ md)
- Paasonen 1909 MdChr 102 (md ? ~ vi)
- Mägiste 1931 EKeel 10 135–36 (md ~ li)
- Kettunen 1938 LivW 457 (sm ~ li)
- Mägiste 1954 CB 1 128–30 (sm ~ ka li md)
- SKES 1975 1548 (samoin)
- UEW 1988 804