Etymologiadata:imsm:tumëda

*tumëda

Vastineet:

• Suomi: tumea
• Karjala: tumie
• Vepsä:
• Vatja: tuma
• Pohjoisviro: tume
• Eteläviro: tummõ
• Liivi:

mksm. *tumëda (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

tumma (VR 1644; yl.) ’dunkel’, johd. tummua, tummeta, tummentua, yhd. tummanpuhuva, tummatukkainen, tummaverikkö
~ ink ka tumma, tummeta | va (Must) tumme̮a ’tumma; sumuinen (ilma)’, (Tsv) tum (g. tummā) ’epäselvä, himmeä, tumma, pimeä’ | vi tõmmu ’tumma, tumman ruskea’.

Samaa alkuperää lienevät sm (Nivala) tumea ’tumma, hämärä’, tumehtaa (JuslP, Gan 1787; 1749 tumehdella) ’pimentää, himmentää’
~ ka tumie, tumakka, -o ’himmeä; synkkä, hämärä; kumea’ | va tuma ’pilvinen, sumuinen’ | vi tume (g. tumeda) ’tumma, himmeä, hämärä; synkkä; epäselvä’, tumeneda ’tummua, himmetä, hämärtyä, synketä’. Vrt. edelleen tymeä, sumea (s.v. sumu).

Lähdekirjallisuus:

• MUSz 1873–81 306–07 (sm ~ vi tume)
• Thomsen 1890 BFB 227 (sm ~ vi tume, tõmmu)
• SKES 1975 1395–96 (s.v. tumea; sm ka va vi), 1396–97 (+ ka va)
• EEW 1982–83 3408–09

[tumma Álgu-tietokannassa]

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Balttilaisperäinen

Lähde, s.	M	S	E	L	Väite	Argumentit
Thomsen 1890: 243					← balt *tamsu- t *timsu- ’tumma’
Koivulehto 2016 SUST: 460	-				Vastaan	Vokalismiltaan mahdoton etymologia.

Germaanisperäinen

Lähde, s.	M	S	E	L	Väite	Argumentit
Koivulehto 2016 SUST: 460	+	+			ksm *tU(m)mV ← sk *stum- > nn stum-myrk, stumen ’sysimusta’; fäär stummur ’tukkoinen (nenä), sakea (sumu), sysimusta (yö)’, isl stum ’tomu, huurre, sumu	Substituutio *t- ← *st- viittaa verrattain myöhäiseen lainautumiseen. Semanttisesti ongelmaton etymologia. Affektipitoisissa sanoissa runsaasti epä-äännellaillista variaatiota, voi selittyä myös kontaminaatiosta adjektiivin tympeä kanssa.

EVE:n sana-artikkeli

EVE:tumea