Etymologiadata:imsm:tukka

*tukka

Vastineet:

• Suomi: tukka
• Karjala: tukka
• Vepsä: tuk
• Vatja: tukka
• Pohjoisviro: tukk
• Eteläviro: ?
• Liivi:

mksm. *tukka < kksm. *tukka < vksm. *čukka (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

tukka (Schr 1637; yl.) ’Haupthaar’, murt. (SatakPäij- ja PHäme sekä ymp., Verml) myös ’kirveen hamara’, yhd. otsa-, niskatukka; tukkasotka ’Aythya fuligula’, johd. tukistaa, tukustaa (LounSm EPohjanm, paik. Länsip) ’ravistaa hiuksista’
~ ink tukka, tukistā | ka tukka, tukistoa ’tukistaa’ | ly tuk ’hius’ | ve tuk ’hius’, tukad ’hiukset, tukka’ | va tukke̮, tukka ’töyhtö’ | vi tukk (g. tuka) ’otsatukka’, (Wied) tukistada ’tukistaa’

= lpKo to´kkĕ ’hevosenharja, töyhtö’, Kld tokk ’(kissan t. koiran) niskakarvat’ (voi olla myös vanha laina < ims). — LpN dukˈke ’hiustupsu’ < sm.

Lähdekirjallisuus:

• Ahlqvist 1859 Anteckn 108 (sm ~ ve)
• Qvigstad 1881 Beiträge 63 (lpN < sm)
• Setälä 1906–08 FUF 6 68 (+ ka va vi)
• SKES 1975 1386 (+ ly lpKo Kld)

[tukka Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:tukka