Etymologiadata:imsm:tuisku

*tuisku

Vastineet:

• Suomi: tuisku
• Karjala: tuisku
• Vepsä:
• Vatja: tuisku
• Pohjoisviro: tuisk
• Eteläviro: tuisk
• Liivi:

mksm. *tuisku (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

tuisku (Agr; et. I- ja PSm Verml Ink) ’kovatuulinen sakea lumipyry; lunta maasta ryöpyttävä kova tuuli / Schneegestöber; starker den Schnee aufwirbelnder Wind’, tuiska (paik. Satak ESavo) id., tuiskuta (et. I- ja PSm), tuiskata (LounSm InkVi, paik. ESavo), tuiskuttaa
~ ink tuisku ’lumipyry’, tuisata ’tuiskuta, pyrytä’ | ka tuisku ’pyry; puuskainen tuuli’, tuiskuo ’pyryttää’, tuiskuttoaid. | va tuisku ’lumituisku’, (Tsv) tuiska-, tuizge̮t ’tuiskuttaa’ | vi tuisk ’tuisku, pyry’, tuisata (prs. tuiskab) ’tuiskuta’.

Deskr. sanoja, jotka lienevät samaa alkuperää kuin s.v. tuiskia main. sanat. — Sm > nr murt. Sm tojsko ’rajuilma, pyry’.

Lähdekirjallisuus:

• Moller 1756 Beskr 110–11 (sm ~ vi tuisko)
• Ganander 1787 NFL 3 177 (sm ~ vi)
• Ahlqvist 1856 WotGr 156 (+ va)
• Mägiste 1940 EKirj 34 288–93 (+ ka; ~ tuiskia, vi tuju)
• Wessman 1956–57 FmS 17–18 163 (sm > nr murt. Sm)
• Hakulinen 1968 SKRK3 148 (? ~ tujakka)
• SKES 1975 1383

[tuisku Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:tuisku