Etymologiadata:imsm:tuho
Ulkoasu
*tuho
Vastineet:
mksm. *tuho < kksm. *tukšo < vksm. *tukša-w (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
tuho (JuslP, Gan 1787; eri tahoilla murt.) ’hukka, hävitys; vahinko, haitta / Verderben, Untergang; Schaden’, tuhota, tuhoutua, tuhoisa, tuhoton ’suunnaton’, tuhoinen murt. (PKarj PSavo Kain ja ymp.) mm. ’vähäpätöinen, pieni, heiveröinen’, tuholainen, yhd. tuhotyö
~ ka tuho ’vahinko, tuho’, tuhoine ’pieni, vähäinen’, tuhota ’pilata, turmella; tappaa; kuluttaa, tuhlata’ | veP tuhoze (ill.): tuhoze mända ’mennä hukkaan’ (vi tohutu ’suunnattoman suuri’ ehkä < sm).
~ ka tuho ’vahinko, tuho’, tuhoine ’pieni, vähäinen’, tuhota ’pilata, turmella; tappaa; kuluttaa, tuhlata’ | veP tuhoze (ill.): tuhoze mända ’mennä hukkaan’ (vi tohutu ’suunnattoman suuri’ ehkä < sm).
Luult. deskr.-pohjainen sanue. Vrt. myös tihu.
Lähdekirjallisuus:
- Wiedemann 1875 GrEhstn 202 (sm ~ vi tohutu)
- SKES 1975 1377–78 (sm ~ ka ve; vi ehkä < sm)