Etymologiadata:imsm:tuhka
*tuhka
Vastineet:
- Suomi: tuhka
- Karjala: tuhka
- Vepsä: tuhk
- Vatja: tuhka
- Pohjoisviro: tuhk
- Eteläviro: tuhk
- Liivi: tū’gõd⇐
mksm. *tuhka (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
tuhka (Agr; yl.) ’Asche’, murt. (paik. KaakkHäme EKarj Savo KSm Peräp) myös ’hieno hiekka’, johd. tuhkata, tuhkimo, tuhkiainen (PSatak PHäme LUus, paik. VarsSm EPohjanm PäijHäme) ’itiövaiheessa oleva kypsä maamunan t. kuukusen itiöemä’, tuhkuainen (Jusl 1745), tuhkuriainen (nämä osin hämmurt.) id., tuhkuri ’id. (LounSm); tuhkarokko (laajalti Pohjanm PSm)’, yhd. tuhkarokko (Haartman 1759)
~ ink tuhka ’tuhka’ | ka tuhka ’id.; hieno hiekka; lumisohjo’ | ly ve tuhk ’tuhka’ | va tuhka | vi tuhk (g. tuha) | li tūʾgəd id., tūʾgə ’savuta, höyrytä’
~ ink tuhka ’tuhka’ | ka tuhka ’id.; hieno hiekka; lumisohjo’ | ly ve tuhk ’tuhka’ | va tuhka | vi tuhk (g. tuha) | li tūʾgəd id., tūʾgə ’savuta, höyrytä’
ilm. < germ *tuska- t. *tuskā-: mys zuscen, bi-zuscen ’polttaa poroksi, kärventää’.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 3 173 (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 156 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 108 (+ ve)
- VW 1 1874 112 (+ li tūg)
- Setälä 1887–90 NyK 21 266 (~ li tūʾgəd)
- Setälä 1890–91 ÄH 282 (+ ka)
- Toivonen 1917 SUSA 34:2b 28–29 (< germ)
- SKES 1975 1375–76 (+ ly; ims)
- Koivulehto Esit 1975 (< germ *tuska- t. *tuskō-)
- T. Itkonen Vir 1987 182 (+ ink)
- Koivulehto 1991 SbÖAW 566 31