Etymologiadata:imsm:tipV

*tipV

Vastineet:

• Suomi: tipu
• Karjala: tipa
• Vepsä: tipu
• Vatja: t́ipu
• Pohjoisviro: tibu
• Eteläviro: tibi
• Liivi: t(š)ibā

mksm. *tipV (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

tipu (Renv 1826; yl.) ’kananpoika; kana, lintu (lastenk.); kanan kutsumahuuto / Küken; Hühnchen, Putput, Vogel (Kinderspr.); put, put! (Lockruf für Hühner)’, rinn. tipa (Pohjanm, laajalti Häme, paik. PSm), tipi (etup. KaakkSm), tipo (Jusl 1745; itämurt. Kymenl, osin VarsSm) id.
~ ink t́ipu ’kananpoika’, tipa ’kanan kutsumahuuto’ | ka tipa, tipu ’id.; kana’ | ly t́ipušk ’kananpoika’ | veP t́ipu ’id.; kanan kutsumahuuto’, K tse̮p, t́śip ’kananpoika’ | va tipu ’id., kana’ | vi tibu ’kananpoika; kanan kutsumahuuto’ | li tibā, tšibā ’lintu (lastenk.)’.

Nämä sanat ovat syntyneet interjektioista, ja niiden kaltaisia on monissa muissakin kielissä, esim. nr murt. tippa ’kana, pikkulintu’, nn tippa ’kana’, syrj t́ip ’kanan kutsumahuuto’.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 3 153a (sm ~ vi)
• Rietz 1862–67 SDL 744–45 (sm ~ nr murt. Sm)
• Lõo 1913 EKirj 8 232–33 (sm vi md votj syrj)
• Mägiste 1928 Demin 29 (+ ve)
• Toivonen Vir 1930 93–94 (+ va li; sm ? < nr murt. Sm)
• Tunkelo 1946 VeKÄH 46–47
• Ruoppila 1947 Kotiel 2 121–22 (+ ly; sm ehkä > nr murt. Sm)
• SKES 1975 1309–10 (+ ka)

[tipu Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:tipu