Etymologiadata:imsm:tija⇒

*tija⇒‎

Vastineet:

• Suomi: tiainen
• Karjala: tijaine
• Vepsä: tiäine
• Vatja:
• Pohjoisviro: tihane
• Eteläviro: tialanõ
• Liivi:

mksm. *tija⇒‎ (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

tiainen (Jusl 1745; Schr 1637 tyainen ’tikli’; et. E-, I- ja PSm) ’Parus / Meise’, murt. myös ’pikkulintu’, rinn. tiia(i)nen (PSatak EPohjanm Savo KSm, paik. Karj), tihanen (paik. EHäme ja ymp., InkVi), tintti (etup. hämmurt.), yhd. hömö-, talitiainen
~ ka tijaine ’tiainen’ | ly tiaińe̮ | ve ? tšejāńe id., t́iäińe ’punatulkku’ | vi tihane, murt. tigane ’tiainen’.

Lienevät onomat. alkuperää.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 3 145a (sm ~ vi)
• Suolahti Vir 1906 140–41 (onomat.)
• Äimä 1918 SUSA 30:30a 53 (+ ka lpN cicce ’tiainen; pikkulintu’)
• Kettunen 1922 LVeHA 1 70 (+ ve tšejāńe)
• T. Itkonen 1965 BN 16 304 (lp ei ~ sm)
• Mäger 1967 ELinnunim 175
• SKES 1975 1281–82 (+ ly)

[tiainen Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:tiainen