Etymologiadata:imsm:ti(p)pa

*ti(p)pa

Vastineet:

• Suomi: tippa
• Karjala: tippa
• Vepsä: tipp
• Vatja:
• Pohjoisviro: tiba
• Eteläviro: tsipa⇐
• Liivi: sipā

mksm. *ti(p)pa (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

tippa (Gan 1787; yl.) ’Tropfen’, tippua (Jusl 1745), tiputtaa, tipahtaa (Flor 1702), tipauttaa, tipaus (VR 1644), ks. erikseen tippuri
~ ink tippa, tippua | ka tippa, tippuo ’tippua’, tiputtoa ’tiputtaa’, tipahtoa ’tipahtaa’ | ly t́ip ’tippa’, t́ippuda ’tippua’, t́ipahtazeta ’tipahtaa’ | ve t́ipp ’pisara’, t́ippuda ’tippua’, t́ipputada ’tiputtaa’, t́ippahtada ’tipahtaa’ | vi tiba ’tippa, pisara’, tibada ’tippua, pisaroida’, tibutada id. (tähän yhteyteen kuulunevat myös ka tšipa(v)uttoa ’ripsauttaa, ropsauttaa’ | ly tšipettädä ’pisaroida’ | ve tšibaidoitta, tšipitada ’sataa vettä’; ehkä myös viE tsipakene ’palanen, muru’ | li sipā ’tippa; piste’).

Sanuetta on arveltu sk-peräiseksi, vrt. nr murt. Sm tipp, tippa ’tippa’, tippa ’tippua’, nn tippe, tippa id.; toisaalta nr murt. Sm muodot voivat olla myös < sm. Ims ja sk sanat saattavat olla alkuaan myös erillisiä deskr.-onomat. sanoja, joita muistuttavia on muuallakin (vrt. esim. unk csepp ’tippa’). — LpN murt. dippot ’tippua’, lpIn tippȧ ’tippa’ < sm.

Lähdekirjallisuus:

• Lindström Suomi 1852 95 (sm ~ unk)
• MUSz 1873–81 365 (+ vi tiba)
• Vendell 1890 ÖsvM 33 (sm > nr murt. Sm)
• Setälä 1890–91 ÄH 10 (sm ~ ka tippu-, viE li)
• Ojansuu 1910 KaK 2 14 (+ ka tšibauttoa)
• Toivonen Vir 1930 93
• Collinder 1932 Urgerm 1 131 (? < nr murt. Sm nn)
• Tunkelo 1946 VeKÄH 44–45 (+ ly tšipettädä, ve tšipta)
• MSzFE 1967 115 (unk ei ~ sm)
• SKES 1975 1308–09 (+ ly t́ip, ve tipp; tähän ilm. myös tš-alk. muodot; ims < sk t. nr murt. Sm < sm; mahd. kuitenkin deskr.; lpN murt. < sm)
• UEW 1988 49 (sm ka vi eivät sgr)
• LpIn 3 1989 279 (lpIn < sm)

[tippa Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:tippa