Etymologiadata:imsm:talla
*talla
Vastineet:
- Suomi: talla
- Karjala: talla
- Vepsä: tallata⇐
- Vatja: talla
- Pohjoisviro: tald
- Eteläviro: tall
- Liivi: tǭla
mksm. *talla (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
talla1 (JuslP, Gan 1787; laajalti murt.) ’reen antura, reen jalaksen alapinnan liukulista t. vahvike; (reen, keinutuolin) jalas; suksen jalansija l. päläs t. siihen naulattu tuohi- t. nahkalevy / Kufenbeschlag; Kufe (Schlitten, Schaukelstuhl); Bereich des Skis, auf dem der Läufer steht, od. ein ebenda befestigtes Stück Birkenrinde od. Leder, das das Klumpen des Schnees verhindert’, murt. myös ’jalkineen (villainen tms.) pohjallinen (paik. kaakkmurt.), puolipohja (Gan); kengän pohjan t. koron paikkalappu; vahvikekappale, tuki, koroke (esim. pöydän jalan alla); (pyöreä) levy (esim. mutterin vastalevy, suksisauvan sompa); lumitiera, jäätilsa (kavion alla); kirveen hamara (osin lounmurt.; merk:n suhteen ks. talka)’, johd. tallukas (ks. tätä), talloittaa (Jusl 1745; eri tahoilla etup. itämurt.) ’panna rekeen tallat; paikkailla (jalkineita, venettä), vahvistaa tuella’
~ ink talla ’kengän olkinen t. huovallinen sisäpohja’ | ka talla ’jalaksen liukumapintaan kiinnitetty vahvike’ (mahd. < sm) | vi tald t. (harv.) tall (g. talla) ’alaosa, aluspinta; (kengän t. reen) antura; jalkapohja; vahvikepuu t. -rauta’, tallapuu ’astinlauta’, tallus ’antura’ | li tɔ̄la, tāla ’jalkapöytä’.
~ ink talla ’kengän olkinen t. huovallinen sisäpohja’ | ka talla ’jalaksen liukumapintaan kiinnitetty vahvike’ (mahd. < sm) | vi tald t. (harv.) tall (g. talla) ’alaosa, aluspinta; (kengän t. reen) antura; jalkapohja; vahvikepuu t. -rauta’, tallapuu ’astinlauta’, tallus ’antura’ | li tɔ̄la, tāla ’jalkapöytä’.
Mahd. kahden eri sanan sekauma: kyseessä voi toisaalta olla v:n tallata (ks. tätä) yhteyteen kuuluva omap. sana, toisaalta germ (sk) laina (germ *stalla-, vrt. nr stall ’talli; pilttuu; (murt.) seinään lyöty teline, johon veitset yms. pannaan; pieni koroketalla; viulun talla’, nn stall, stald ’(mm.) talli; jalusta; (et. navetan lattialle syntynyt) tasaiseksi tallattu massa; viulun talla’, mn stallr ’alusta; (jumalankuvien) teline, alttari; aluksen pohjalla oleva reikäpuu, johon maston alapää nojaa; talli, seimi’; myöhempiä lainoja samasta sanueesta ovat talla2 ja talli, ks. näitä). — Vrt. myös talka.
Lähdekirjallisuus:
- Budenz 1867 NyK 6 411 (talla ~ tallata)
- MUSz 1873–81 176 (sm ~ vi)
- VW 1 1874 139 (+ li)
- T. I. Itkonen Vir 1933 384 (talla ’antura’ ? omap., ~ tallata; maston-, viuluntalla < sk)
- FUV 1955 118 (ositt. sekoittunut sanaan talka)
- SKES 1969 1212 (ka ilm. < sm; joko omap. t. < germ)
- FUV2 1977 132