Etymologiadata:imsm:tako-
*tako-
Vastineet:
- Suomi: takoa
- Karjala: takuo
- Vepsä: tagoda
- Vatja: takoa
- Pohjoisviro: taguma
- Eteläviro: M/T?
- Liivi: ta’ggõ
mksm. *tako- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
takoa (Agr; yl.) ’schmieden, hämmern; schlagen, klopfen’, tae ’taottava t. taottu esine (paik. savmurt.); takomaväline (t. sen jälki; paik. kaakkmurt.)’, taos
~ ink takkōa ’takoa’ | ka takuo ’id.; hakata, lyödä’ | ly tagoda, taguo | ve tagoda (prs. tagon) | va tak(k)oa | vi taguda, murt. (Wied) tagoda, tautada id. | li taʾggə ’id.; taltata; kengittää hevonen’.
~ ink takkōa ’takoa’ | ka takuo ’id.; hakata, lyödä’ | ly tagoda, taguo | ve tagoda (prs. tagon) | va tak(k)oa | vi taguda, murt. (Wied) tagoda, tautada id. | li taʾggə ’id.; taltata; kengittää hevonen’.
Mahd. alk. onomat., vrt. sm takuttaa ’nakuttaa, lyödä’
~ ka takuttoa ’nakuttaa (esim. naula kenkään); mukiloida’. — Ims > lpN dakkot (Ko Kld T) ’takoa, lyödä, pieksää’.
~ ka takuttoa ’nakuttaa (esim. naula kenkään); mukiloida’. — Ims > lpN dakkot (Ko Kld T) ’takoa, lyödä, pieksää’.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 3 119a (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 107 (+ ve)
- Ahlqvist 1871 KO 56 (+ li)
- O. Donner KKu 1871 105 (~ mm. lp)
- Qvigstad 1881 Beiträge 59 (lp < sm)
- SKES 1969 1209 (+ ka ly va)