Etymologiadata:imsm:takja

*takja

Vastineet:

• Suomi: taaja
• Karjala: toakie
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: tai
• Eteläviro: M/T?
• Liivi:

mksm. *takja < kksm. *takja < vksm. *takja (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

taaja (Raam 1642) ’tiheä, sankka (Satak Häme ja ymp., paik. kaakkmurt. Länsip); tiheästi toistuva, nopea / dicht, gedrängt; schnell (aufeinander folgend), häufig’, murt. myös ’tarkka, huolellinen; taitava; verkkainen, vakaa; harva’, johd. taajama, taajuus, taajeta, taajentaa; tavea (paik. EPohjanm) ’tiheä (esim. sade)’, taakea (etup. LaatKarj) ’id.; raskas, hankalasti liikuteltava’
~ ka toakie ’tiheä, tiivis; kiinteä, luja’, toajeta ’tihentyä; tuuhentua; tiivistyä; tihetä (askel)’ | ? vi tai(g): tailiha ’rasvaton, laihaliha’, murt. taigliha id.

= lp dawˈje ’taajaan toistuva, jatkuva; tiheä’, dawˈja ’usein’ (ellei < ims).

Sekä germ että baltt alkuperää on pidetty mahdollisena.

Lähdekirjallisuus:

• Wiklund 1894 LpChr 68 (sm ~ lp)
• Setälä 1896 SUSA 14:3 12 (+ ka)
• Setälä Vir 1901 10 (? ~ taakea)
• Setälä 1919 TS 10 1938 (+ vi)
• SKES 1969 1185 (? vi; lp ? < ims)
• M. Korhonen 1981 Johd 91 (sm ~ lp)
• T. Itkonen Vir 1982 122, 136 (? < germ *þakja- ’peittävä’, vrt. nr täcka)
• EEW 1982–83 3047 (+ mdE t́ejińe, M t́äjńä ’kapea’)
• Hofstra 1985 OsFiGerm 409–11 (? < germ *tanhja-, vrt. ns zäh ’sitkeä’)
• Ritter 1993 Studien 130
• Liukkonen 1999 SUST 235 140–42 (< baltt *tankjā, vrt. liett tánkus ’tiheä’, tánkiai ’usein’)

[taaja Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:taaja