Etymologiadata:imsm:sädek

*sädek

Vastineet:

• Suomi: säde
• Karjala:
• Vepsä: sädeg
• Vatja: säe
• Pohjoisviro: säde
• Eteläviro: ?
• Liivi: sä’dgõz⇐

mksm. *sädek < kksm. *sätek < vksm. *śädä-k (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

säde (Finno n. 1580) ’auringon-, valonsäde (eri tahoilla murt.); tulikipinä, säen (etup. EPohjanm); särö, halkeama; sälö, pirstale (paik. murt.) / Sonnen-, Lichtstrahl; Funke; Riß; Splitter’, sätenöidä (Gan 1787) ’säteillä’, säteillä (1819; eri tahoilla murt.), sädehtiä, sätiä (EPohjanm) ’kipinöidä, iskeä tulta’
~ ve säde̮g ’puun siru, pirstale’ | va säe(h) ’kipinä’ | vi säde (g. -me) id., sätendada, murt. sädendada ’säkenöidä, säteillä, kimaltaa’ | li säʾdgəz ’kipinä’.

Todennäk. samaa alk. onomat. sanuetta kuin sätiä (Eurén 1860) ’moittia, säksättää’, sädätä (Gan) ’id.; säteillä’ jne., joista ks. sättiä. — Vrt. säen ja säle.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 3 25 (säde ~ vi säddem)
• Ahlqvist 1856 WotGr 150 (+ va)
• Thomsen 1890 BFB 111 (+ li)
• Tunkelo 1953–54 FUF 31 102 (+ ve)
• SKES 1969 1157
• T. Itkonen Vir 1983 205 (sanoja, joissa uusi omap. perusvartalo)
• Koponen 1995 Sananj 37 216–17

[säde Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:säde