Etymologiadata:imsm:säli-

*säli-

Vastineet:

• Suomi: säliä
• Karjala: sälö←
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro:
• Eteläviro:
• Liivi:

mksm. *säli- < kksm. *sälej- < vksm. *śälä-j- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

säle (Gan 1787; yl.) ’ohut, kapea puukappale / dünnes, schmales Hölzchen, Latte, Splitter’, sälö (yl. muualla paitsi LounSm LUus EHäme) ’vars. puusta lohjennut pitkähkö pala’, säliä ’halkoa säleiksi’, säleikkö
~ ka säle, sälö ’sälö, pirstale’ (ainakin ositt. < sm)

= lp čallet ’viiltää, leikata; kirjoittaa’ | tšerL šeläm, I šelam ’haljeta (esim. puu, lasi); sälöillä; halkaista (esim. puu), kiskoa (päreitä); jakaa’ | votj t́śali̮š kari̮ni̮ ’teroittaa seiväs’, t́śali̮šti̮ni̮ id. | syrj (murt.) t́śe̮lavni̮ ’leikata, leikata veitsellä palasiksi (esim. vihanneksia, perunoita)’ | vogP sil- ’leikata’, I silt-, L šilt-, P siltāl- id. | ostjI sül-, P sil- ’leikata, viiltää auki (esim. kala, eläin), halkaista’ | unk szel ’leikata, leikellä’.

Mahd. alk. deskr.-onomat. sanue, jonka säl-aines sama kuin sanoissa sälistä ’helistä’, sälähtää ’särkyä, haljeta, helähtää’, säly ’pikkutavara’ (ks. tätä), sälkö (PKarj) ’puun pirstale’, sälkky id.
~ vi sälk (g. sälgu) ’lovi, pilkka’, sälkida ’loveta, rastia’. Ks. myös sälkö ja salia.

Lähdekirjallisuus:

• Budenz 1867 NyK 6 423 (sm ~ lp tšer vog unk, myös salia)
• MUSz 1873–81 289 (+ ostj)
• VW 2 1876 11
• Setälä 1902–03 FUF 2 264 (~ lp tšer vog unk)
• Szilasi 1903 NyK 33 267 (~ turk)
• Uotila 1938 SyrjChr 71 (säle, sälö, sale ~ ? syrj d́źav ’säle’)
• SKES 1969 1164–65 (+ ka; ~ tšer vog ostj unk)
• E. Itkonen 1970 Tarkka 30–31 (säle ja sale sanojen suhteesta)
• Lytkin & Guljajev 1970 KESK 89 (syrj kuten Uotilalla)
• Lytkin 1975 Fenno-ugr 1 190–91 (sm ~ votj syrj unk)
• TESz 3 1976 705
• FUV2 1977 126 (säle ? ~ lp vog ostj unk)
• MSzFE 1978 577–78
• EEW 1982–83 2986 (+ vi)
• T. Itkonen Vir 1983 357
• Sammallahti 1988 UrLang 549
• UEW 1988 470–71
• EWUng 1995 1409
• Koponen 1998 SUST 230 173
• Nikkilä 1998 FFL 21 85

[säle Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:säliä