Etymologiadata:imsm:sor(k)ka
*sor(k)ka
Vastineet:
mksm. *sor(k)ka (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
sorkka (Agr; yl.) ’Fuß od. Bein eines Paarhufers’, yhd. sorkkaeläin ’parivarpainen kavioeläin’, sorkkarauta ’päistään halkaistu, litistetty ja taivutettu terästanko’, siansorkka myös ’eräs solmu, kaksoispolvi’
~ ink sorkka ’sorkka’, siansorkka ’surmansilmukka’ | ka sorkka ’sorkka, koipi’, sijansorkka ’eräs solmu, kaksoispolvi’ | ly sork(ke̮) ’sorkka, sääri’, šigansork ’eräs solmu’ | va (Kukk) sorkka, (Tsv) sork ’sorkka’, (Kukk) siā sorkka, (Tsv) siga sork ’kaksoissolmu, -polvi’ | vi sõrg (g. sõra) ’sorkka’, seasõrg ’kaksoispolvi’ | li sē̮rga ’sorkan vako’ (sm > nr murt. Sm sorkko, sorkk ’teurastetun eläimen jalka’).
~ ink sorkka ’sorkka’, siansorkka ’surmansilmukka’ | ka sorkka ’sorkka, koipi’, sijansorkka ’eräs solmu, kaksoispolvi’ | ly sork(ke̮) ’sorkka, sääri’, šigansork ’eräs solmu’ | va (Kukk) sorkka, (Tsv) sork ’sorkka’, (Kukk) siā sorkka, (Tsv) siga sork ’kaksoissolmu, -polvi’ | vi sõrg (g. sõra) ’sorkka’, seasõrg ’kaksoispolvi’ | li sē̮rga ’sorkan vako’ (sm > nr murt. Sm sorkko, sorkk ’teurastetun eläimen jalka’).
Tähän varmaan myös deskr.-sävyiset sorkkia, sörkkiä ’kaivella, ronkkia’, sorkata id.
~ ka sorkkuo ’kulkea, rämpiä’ | vi sorkida, sorgata ’tökätä, pistellä’ | li tšorkə, tšokārtə ’pistää’, joilla on kuitenkin yhtymäkohtia muihin merk:ltään ja äänneasultaan samanlaisiin v:eihin (vrt. esim. sohia, törkätä). Ks. myös sorppa.
~ ka sorkkuo ’kulkea, rämpiä’ | vi sorkida, sorgata ’tökätä, pistellä’ | li tšorkə, tšokārtə ’pistää’, joilla on kuitenkin yhtymäkohtia muihin merk:ltään ja äänneasultaan samanlaisiin v:eihin (vrt. esim. sohia, törkätä). Ks. myös sorppa.
Lähdekirjallisuus:
- Juslenius 1745 SSC 350–51 (sorkkia ← sorkka)
- Ganander 1787 NFL 3 66a (sm ~ vi)
- VW 1 1874 182 (+ li)
- Saxén 1895–98 Lånord 222 (nr murt. < sm)
- SKES 1969 1079 (+ ka ly va; mahd. sorkkia ← sorkka)
- EEW 1982–83 2878 (v:t eivät kuulu tähän)
Etymologiadata:imsm:sor(k)ka/th