Etymologiadata:imsm:solva
*solva
Vastineet:
- Suomi: solva
- Karjala:
- Vepsä:
- Vatja:
- Pohjoisviro:
- Eteläviro:
- Liivi:
mksm. *solva < kksm. *solwa < vksm. *solwa (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
solvata (melko yl.) ’loukata jkn kunniaa, herjata, parjata / beleidigen, verunglimpfen, schmähen’, (LönnrLis 1886 myös) ’mennä vinoon’, solvaista (Martti n. 1580 ’tuomita, tuhota’) ’solvata’, solvaus (Jusl 1745) (ka solventoa ’puhua nopeasti, epäselvästi’ luult. < sm; vi solvata ’solvata’ uud. sm mallin mukaan)
= lpKo sŏălvēd ’taittaa, kääntää ropeen t. tuokkosen kulmat ja kiinnittää ne säylällä’.
Johd:ia sanasta *solva: solvassa (Lönnr 1880 solvalla(an); Peräp Länsip ja ymp.) ’vinossa (ovi, ikkuna, kulma)’ (= lpN soalˈve ’(eläimen) kita; eläimen posken ja hampaiden välinen tila’, In soalvi ’taite tuokkosen kulmassa t. yleensä tuohessa’, Ko suolvas ’säylä, ropeen reunalista t. vahvike’). V:n merk. on kehittynyt konkreettisesta kuvaannolliseen: ’mennä t. vääntää vinoon’ > ’vääntää asia vinoon, esittää kierosti’.
Lähdekirjallisuus:
- E. Itkonen Vir 1937 304 (sm ~ lp; merk:n kehityksestä)
- Ahven 1958 ETAK 4 164 (vi)
- E. Itkonen 1968 SKK 508
- SKES 1969 1068 (ka ? < sm)