Etymologiadata:imsm:sitta

*sitta

Vastineet:

• Suomi: sitta
• Karjala: šitta
• Vepsä: sit
• Vatja: sitta
• Pohjoisviro: sitt
• Eteläviro: sitt
• Liivi: sitā

mksm. *sitta < kksm. *sitta < vksm. *sïtta (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

sitta (Jusl 1745) ’uloste (Karj Ink); kuona, lika (PSatak PHäme EPohjanm, paik. KSm) / Kot; Schlacke, Dreck’, johd. sittainen (Koll 1648) ’epäpuhdas (esim. hopea)’, sittua (Kymenl Karj Ink ESavo) ’ulostaa’, sittiäinen ’sontiainen, pieni kovakuoriainen; pieni kala (jos tähän, vrt. sintti)’, yhd. sittisontiainen, murt. sit-, siksontiainen
~ ink sitta ’uloste, lika; silmärähmä’, sittua ’ulostaa’ | ka šitta ’(kiinteä) uloste; lika, moska, saasta, kuona, rähmä; paskiainen; rivo, hävytön puhe’, šittuo ’ulostaa; (myt.) pilata’ | ly šit(te̮) ’uloste’, šittuda ’ulostaa’ | ve sit (mon. sittad) ’uloste’, sitta (prs. situb) ’ulostaa’ | va sitta ’uloste, roska’, sittua ’ulostaa’ | vi sitt (g. sita) ’uloste, sonta; kehno, huono’, sittuda ’ulostaa, sontia’ | li sitā ’uloste; huono’, sittə (prs. sitūb) ’ulostaa’

= votj sit́, sik ’sonta, lanta’, sit́a(l)ni̮ ’ulostaa’ | syrj sit ’ulostus, sonta’ (> ostjI sö̆t ’uloste, (karhun) lanta’), sitalni̮ ’ulostaa’ || samT t́iʾ ’roska’, t́idiʾ- ’ulostaa’ | slk tüt ’tunkio; lika, uloste’ | Km tɯʾ ’sonta; kuoriainen, sittiäinen’.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 3 55 (sm ~ vi)
• Ahlqvist 1856 WotGr 151 (vi ~ va)
• Ahlqvist 1859 Anteckn 105 (+ ve)
• Thomsen 1890 BFB 56 (+ li)
• Setälä 1890–91 ÄH 284 (+ votj syrj)
• Setälä 1912–14 FUFA 12 51 (+ sam)
• Paasonen 1917 Beiträge 75 (sm-perm ~ sam)
• Tunkelo Vir 1925 16 (+ ly)
• Lehtisalo 1936 SUST 72 14 (+ ka)
• FUV 1955 57
• SKES 1969 1048
• FUV2 1977 74
• Sammallahti 1979 FUF 43 35 (sm-perm ? ~ sam)
• UEW 1988 444–45 (sm vi ~ votj syrj sam)
• Sammallahti 1988 UrLang 553 (sm-perm)

[sitta Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:sitta