Etymologiadata:imsm:seemi
*seemi
Vastineet:
mksm. *seemi < kksm. *säämi < vksm. *śämǝ (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
~ vi sõõm (g. sõõmu) ’siemaus’ (murt. simada ’juoda’ luult. < sm) | li sēmd́a ’maito’
- Sjögren 1849 MélR 1 23 (sm siemi ~ li)
- Lindström Suomi 1852 84 (sm ~ md sian ’juoda’)
- Ahlqvist 1879 EtymLex 134 (sm ~ md)
- Paasonen 1903 s-laute 60–61 (sm vi lp (kai < sm) md)
- Mägiste 1927 EKeel 6 150
- SKES 1969 1008 (vi murt. luult. < sm)
- UEW 1988 773
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Ahlqvist 1879 ÖFVSF: 134 | = ers симемс, mkš śiməms 'juoda' | |||||
| Häkkinen J 2009 SUSA: 38–9 | x | Puolesta (vasta-argumentein) | Vastaavuus ims -m- = md -m- viittaa vanhaan yhteiseen sanaan, ei paleoeur lainaan |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| UED 2020: s.v. *ćämi(-) | + | + | = ers симемс, mkš śiməms 'juoda' (< kmd *śimə- : *śim-) < kur *ćämə(-) ? ← kar *ʒ́ʰauman- (< *ʒ́ʰeumen-) > mia hóman- 'juomauhri' | lähtömuoto < kie *ǵʰeumen- (> kr χεῦμα 'juomauhri, lähdevesi; virta; joki') ← *ǵʰeu- (> mia juhóti 'valaa liekkeihin', kr χέω 'valan', TokA käw- 'vala-') |
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Indo-iranilainen lainaetymologia
Kantauralin *ćämi-asuun palautetulle sanueelle, johon siis kuuluvat mm. sm. siemi, siemaista, vi. sõõm 'siemaus', mdE śimems 'juoda' jne. on esitetty indoiranilainen lainaetymologia, jonka mukaan sanue on mahdollisesti lainattu kantaindoiranin sanasta kii. *ʒ́hauman- > skt. hóman- ’sacrificial pouring, sacrifice’ (UED: 114). Äänteellisesti ja merkityksenä puolestaan varmaan mahdollisuuksien rajoissa oleva tapaus, mutta ehdottaisin kilpailevaa iranilaista lainaetymologiaa, jossa lainaoriginaali on kantairanin *či̭am 'to swallow' (Cheung 2007: 39-40). Avestan š́am- ‘to swallow’ ja Khotanin sakan tsām- 'to swallow' viittaavat Cheungin mukaan juuri kantairanin *či̭-yhtymään. En muista, että äännesubstituutiolle kiran. či̭- > kur. *ć- olisi esitetty rinnakkaistapauksia, mutta varmaankin äänteellisesti suhteellisen odotuksenmukainen substituutio silti. Vokaalisubstituutiolle kiran. *a > kur. *ä varmaan voi olla useampiakin selityksiä, esim. liudentunut äänneympäristö ja onhan ainakin yksittäisiin kielihaaroihin rajoittuvien lainojen joukossa tunnetusti myös ns. "ä-lainoja". Merkityksen osalta huomautettakoon, että vastineilla on iranilaisella taholla myös 'juomisen' merkityksiä, esim. ossI cymyn, D cumun 'to sip (tea, coffee, soup), gulp'. Kuulisin mielelläni huomioita puolesta tai vastaan. --Niklas Metsäranta (keskustelu) 29. maaliskuuta 2021 kello 22.53 (EEST)
- Äänteellisesti oikein lupaavan tuntuinen rinnastus. Myös 'siemaisemisen' merkitys näyttää olevan jo osseettia vanhempaa perua: LIV (389, *kᵘem-) esittää sanskritista ā́-cāmati 'schlürfen'. Sama merkitys annettuna myös khotanista ja sogdista, jotka Cheung jostain syystä glossaakin 'swallow'.
- Pientä lisäpohdintaa tuntuisi tosin kaipaavaan ims. sanueen muoto-oppi, siemi → siema(is)ta kun viittaa alkuperäiseen nominikantaan (jo mordvasta poiketen). Löytyyköhän iranin puolelta mitään juurinomineita merkityksessä 'siemaus' tms.? --J. Pystynen (lähetä viesti) 31. maaliskuuta 2021 kello 18.08 (EEST)
- Sanueen semantiikka viittaa vahvasti verbilähtöisyyteen. Kantaverbin katoa on voinut edistää sen erikoinen rakenne ja taivutus: mksm *sän-täk : prees. *seeme-, samoin (lähes?) synonyymisen verbin lyheneminen yksitavuiseen muotoon *juγǝ̑- > *joo-, jota merkityksen tavallisuus varmasti ohjasi suosimaan. Muita me-vartaloisia verbejähän ei itämerensuomessa ole. --Sjunttila (keskustelu) 5. elokuuta 2024 kello 00.53 (EEST)
- Ainakaan johdostyyppi siemaista ei viittaa nominikantaisuuteen vaan nimenomaan verbikantaisuuteen. Näitä -Aise-momentaanijohdoksiahan on muodostettu monista e-vartaloisista verbeistäkin, vrt. esim. imaista, kusaista, käväistä, lukaista, nielaista, pieraista, polkaista, puraista, sylkäistä. Murremuoto siemata (kuinkahan laajalti lienee edes attestoitu?) vaikuttaa siemaista-verbistä sekundaaristi syntyneeltä variantilta, koska johtosuhde *sēme- > siemata ei ole säännömukainen siitä riippumatta, onko kantavartalo ollut nomini vai verbi. Yllä ehdotettu kantairanilainen lainaetymologia (*čjam- 'niellä') vaikuttaa minusta ihan hyvin mahdolliselta. UED-käsikirjoituksessani tarjottelemani lainautuminen indoiranin muodosta *ʒ́hauman- ei toki olekaan fonologisesti kovin nätti selitys. --Ante Aikio (keskustelu) 12. elokuuta 2024 kello 22.56 (EEST)