Etymologiadata:imsm:sarna

*sarna

Vastineet:

• Suomi: saarna
• Karjala: soarna
• Vepsä: sarn
• Vatja: saarna-lain
• Pohjoisviro: sarna-ne
• Eteläviro: sarna-nõ
• Liivi:

mksm. *sarna < kksm. *sarna < vksm. *śarńa (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

saarna (Agr tav. sarna; melko yl.) ’kirkollinen puhe; moite, nuhteet / Predigt; Tadel’, johd. saarnata, saarnaaja, yhd. vuorisaarna, nuhdesaarna; saarnastuoli (tässä -s- on relikti, vrt. tuoli), saarnamies
~ ink sārnata ’saarnata (kirkossa)’ | ka soarna ’satu, juttu, kertomus’, soarnata ’kertoa, toistella; kehrätä (kissa)’ | ly suarne̮ (mon. suarnad) ’satu’ | ve sarn (mon. -ad) id. | vi sarnane, murt. saarna(i)ne ’kaltainen, -lainen’, vanh. -sarn id., sarna adv. ’jnk tapaan’ (ims > lpN sarˈdne (E Pi Lu In) ’saarna, puhe’, N sarˈdnot (Pi Lu In Ko Kld T) ’puhua, kertoa, sanoa’)

= syrj śorńi ’puhe, juttelu; huhu’, śorńitni̮ ’puhella, jutella’ | ? ostjE sărnaγ- ’loihtia esiin, loitsia’, sărnaγmen jäst- ’puhua kuvakielellä, hellittelysanoin’ (jäst- ’puhua’; ostj vastine äänt. syistä epävarma).

Lähdekirjallisuus:

• Lindahl & Öhrling 1780 LL 394 (sm ~ lp)
• Castrén 1844 EGS 156 (+ syrj)
• Ahlqvist 1871 KO 223 (+ ka)
• VW 2 1876 6 (vrt. myös turk)
• Genetz 1877 KL 57 (+ vi sarnane)
• Budenz 1879 BB 4 240 (lp < sm)
• Paasonen 1903 s-laute 110 (+ ostj; lp < sm)
• Setälä 1904–05 FUF 4 151 (+ ve)
• Mägiste Vir 1953 365–68 (vi sarnane sanasta)
• E. Itkonen 1953–54 FUF 31 158
• FUV 1955 55, 146
• Hakulinen 1955 KV 35 104 (+ ly)
• Räsänen 1969 EW 404 (~ turk)
• SKES 1969 938–39
• Lytkin & Guljajev 1970 KESK 253
• FUV2 1977 72, 155
• DEWOS 1984 1373
• UEW 1988 463–64 (sm (> lp) ~ ka vi syrj ostj)
• Sammallahti 1988 UrLang 553 (sm-perm)

[saarna Álgu-tietokannassa]

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Uralilainen

Lähde, s.	M	S	E	L	Väite	Argumentit
Castrén 1844: 156					= ko сёрнитны 'puhua'
Paasonen 1903: 109–10	+				= ko, haE sărnaγ- 'loihtia esiin, loitsia'
UEW 1987: s.v. śarna	+				Tarkennus: = ko ha < ksgr *śarna

EVE:n sana-artikkeli

EVE:saarna