Etymologiadata:imsm:sana
*sana/*sëna
Vastineet:
mksm. *sana/*sëna (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
sana (Agr; yl.) ’Wort’, yhd. sananparsi, sananlasku, sanavalmis; sananjalka (jos tähän; ks. erikseen), johd. sanoa (ks. tätä), sanailla, sanoittaa, sanaton, sanainen, sanasto (Lönnr 1836)
~ ink sana ’sana, sanoma’ | ka sana ’sana, puhe, sananparsi, sanonta; lupaus; käsky, määräys, pyyntö; sanoma; loitsu’ | ly ve sana ’sana’ | va se̮na ’sana, sanoma, ilmoitus; lupaus’ | vi sõna ’sana, viesti’ | li se̮nā ’sana, viesti; käsky, lupaus; nimi; loitsu’ (ims > lpN sadne (Lu In Ko Kld T) ’sana; poron korvamerkin leikkaus’).
~ ink sana ’sana, sanoma’ | ka sana ’sana, puhe, sananparsi, sanonta; lupaus; käsky, määräys, pyyntö; sanoma; loitsu’ | ly ve sana ’sana’ | va se̮na ’sana, sanoma, ilmoitus; lupaus’ | vi sõna ’sana, viesti’ | li se̮nā ’sana, viesti; käsky, lupaus; nimi; loitsu’ (ims > lpN sadne (Lu In Ko Kld T) ’sana; poron korvamerkin leikkaus’).
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 3 14 (sm ~ vi)
- Strahlmann 1816 Sprachlehre 242 (~ unk szó ’sana’)
- Sjögren 1828 GS 1 231 (sm > lp)
- Ahlqvist 1856 WotGr 152 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 103 (+ ve)
- Budenz 1867 NyK 6 406 (+ li; ~ unk hang ’ääni’)
- Anderson 1879 Studien 194 (~ ieur, vrt. m-int sava-, sva-)
- Setälä 1890–91 ÄH 468 (+ ka)
- Tunkelo 1946 VeKÄH 632 (+ ly)
- SKES 1969 964–65
- Häkkinen 1987 ES 268
- Liukkonen 1999 SUST 235 124–27 (< baltt)