Etymologiadata:imsm:salli-

*salli-

Vastineet:

• Suomi: sallia
• Karjala: sallie
• Vepsä:
• Vatja: sallia
• Pohjoisviro: sallima
• Eteläviro: sal(d́)ma
• Liivi:

mksm. *salli- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

sallia (Agr; yl.), saltia (anal. vahva aste; LounSm) ’antaa lupa tehdä jtak, suostua jhk; suoda, suvaita; sietää, kestää; antaa tapahtua / erlauben; dulden’, johd. sallimus, murt. saltimus merk. myös ’onnettomuus, vahinko, rangaistus’
~ ink sallia ’toivoa; suvaita, sallia’ | ka sallie ’sallia, suoda; hyväksyä’ | va sallia ’sietää; malttaa; sallia, antaa lupa; toivoa’ | vi sallida, E sali- ’sietää, kärsiä, suvaita, hyväksyä’

< germ *salja- ’jättää (otettavaksi), antaa ottaa’, vrt. goot saljan ’uhrata’, mn selja, mr sælia ’luovuttaa, myydä’, nr sälja ’myydä’, mt sæl(j)e ’antaa, luovuttaa, myydä’, mas sellian, kas mys sellen ’luovuttaa omaisuus, myydä’, ags sellan, engl sell ’myydä’. — LpN salˈlit (Lu In) ’sallia (yl. vain Jumala)’, N salˈlimuš ’sallimus’ < sm.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 3 10 (sm ~ vi)
• Wiklund 1890 SUST 1 113 (lp < sm)
• Tunkelo 1912–13 FUF 13 86 (+ ka; < kgerm t. ?ksk)
• SKES 1969 956 (+ va; < germ t. ksk)
• Hofstra 1985 OsFiGerm 384 (? < »länsigerm» *salljan-)
• Häkkinen 1987 ES 266 (kuten SKES)
• Koivulehto 1991 SbÖAW 566 28 (< germ *salja-)

[sallia Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:sallia