Etymologiadata:imsm:süü
*süü
Vastineet:
mksm. *süü < kksm. *siwi < vksm. *siwǝ (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
syy1 (Gan 1787; yl.) ’säie, kuitu; vuosilusto / Faser; Jahresring’, yhd. lihassyy, johd. syinen (harva-, tiheäsyinen), syytää ’työntää, viskoa, heittää, lappaa’ (sanan syy yhteyteen viittaa erityisesti vanhin kirj. tieto Alm 1781: »Caswawaisesa maasa syytää se (kasvi), yhdestä ja samasta juuresta aiwan monda syrjä-haara eli wesaa»)
~ ka syy ’puun vuosirengas; kasvin kuitu, sienen heltta; lihassäie; uurre’, syyteä ’syytää, mättää, tyrkyttää, tunkea, tuppautua’ | ve süu ’(puun) syy’ | vi süü ’vuosirengas, (puun) syy’ | li (johd.) sīr, sǖr ’puun vuosirengas, puun t. lihan syy; langan säie’ (sm > lpN murt. siggjâ ’vuosirengas’)
~ ka syy ’puun vuosirengas; kasvin kuitu, sienen heltta; lihassäie; uurre’, syyteä ’syytää, mättää, tyrkyttää, tunkea, tuppautua’ | ve süu ’(puun) syy’ | vi süü ’vuosirengas, (puun) syy’ | li (johd.) sīr, sǖr ’puun vuosirengas, puun t. lihan syy; langan säie’ (sm > lpN murt. siggjâ ’vuosirengas’)
= tšerL šə̑j, šə̑ja, I šija ’vuosilusto, puun t. lihan syy’ | votj si ’vuosirengas’ | syrj si ’pellavan t. hampun kuitu, säie; hius, karva’ || samJr t́ī ’vuosirengas’ | Jn T t́ī ’puun syy’ | slk tǖ: pōt-tǖ id. (pō ’puu’). Ks. myös syy2.
Lähdekirjallisuus:
- VW 2 1876 117 (sm ~ vi syrj)
- Anderson 1893 Wandl 12 (+ li sǖr)
- Wichmann 1914–20 FUF 14 101–03 (+ tšer votj)
- Setälä 1915 SUSA 30:5 45 (+ ?? sam)
- Hakulinen 1946 SKRK 2 92 (myös syytää tähän)
- Tunkelo 1946 VeKÄH 813 (+ ve)
- FUV 1955 59 (sgr ? ~ sam)
- SKES 1969 1151 (+ ka; lpN murt. < sm), 1154 (syytää kuit. mahd. erillistä, deskr. alkuperää, jos sen yhteyteen kuuluu ve tšuta ’heitellä, viskata’)
- FUV2 1977 76–77
- Sammallahti 1979 FUF 43 35 (sgr ~ sam)
- Janhunen 1981 SUSA 77:9 27
- UEW 1988 443
- Sammallahti 1988 UrLang 540 (ural)
syy2 (Agr; yl.) ’aihe, peruste, vaikutin; vika / Ursache, Grund; Schuld’, yhd. syypää, johd. syyttää, syyte, syyllinen, syyllistää, syytön
~ ink sǖ ’syy, vika’, sǖtöin ’syytön’ | ka syy ’aihe, peruste, vaikutin; vika, syy; tilaisuus’, syytteä ’syyttää’, syytöin ’syytön’ | ve süu ’syy, vika’ | va (Tsv) sǖ id. | vi süü ’syy, vika, rikkomus’, süüdi ’syyllinen’, süüdistada ’syyttää’, süütu ’syytön, viaton’ | li sī, sǖ ’syy, aihe, vika, rikkomus’, sīli ’syyllinen’, sītlə ’syyttää’.
~ ink sǖ ’syy, vika’, sǖtöin ’syytön’ | ka syy ’aihe, peruste, vaikutin; vika, syy; tilaisuus’, syytteä ’syyttää’, syytöin ’syytön’ | ve süu ’syy, vika’ | va (Tsv) sǖ id. | vi süü ’syy, vika, rikkomus’, süüdi ’syyllinen’, süüdistada ’syyttää’, süütu ’syytön, viaton’ | li sī, sǖ ’syy, aihe, vika, rikkomus’, sīli ’syyllinen’, sītlə ’syyttää’.
Sanan syy1 merkityksen abstraktistumisen kautta syntynyt sana: merk. ’säie, juonne’ > ’alkujuonne, aihe’ > ’jonkin aiheuttaminen, (jonkun) vika’ näyttää tapahtuneen jo ksm:ssa. — Sm > lpN sivvâ, suggjâ, In sujja ’syy, vika’.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 3 103 (sm ~ vi)
- Thomsen 1869 GSI 32 (~ lp sivvâ)
- Ahlqvist 1877 SKR 5 (~ lp sugja)
- Budenz 1879 BB 4 241 (molemmat lp sanat < sm)
- Mägiste 1935 EKeel 14 61 (sm ~ vi)
- Kettunen 1938 LivW 369 (+ li)
- E. Itkonen 1941 FUF 27 186 (lp < sm)
- Hakulinen Vir 1948 214 (= syy1)
- SKES 1969 1151 (+ ka va)
- Häkkinen 1987 ES 298