Etymologiadata:imsm:säke-
*säke-
Vastineet:
- Suomi: säkeä
- Karjala:
- Vepsä:
- Vatja:
- Pohjoisviro:
- Eteläviro:
- Liivi:
mksm. *säke- < kksm. *säke- < vksm. *śäkǝ- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
säetä (Finno n. 1580; VarsSm ja ymp.), säkeä (Jusl 1745; Satak) ’koota tulipesän hiilet kasaan ja peittää ne tuhkalla; kätkeä, salata / die Glut zusammenschieben und mit Asche bedecken; verstecken, verheimlichen’, säkö (Jusl; PSatak PHäme) ’tuhkalla peitetty hiilikasa, hiillos’, säe (: säkeen; ESatak, paik. VarsSm) id.
= lp čiekkât ’kätkeä, salata, haudata’, N čiekka (Lu In Ko Kld T) ’kätkö, aarre’. — LpN sækkot (R Lu In) ’tukkia oksilla tai risuilla’ < sm.
Jos sanan alkumerk. on ollut ’kätkeä, peittää’, voidaan s.v. säen mainitut sanat liittää tähän yhteyteen olettamalla kehitystä ’tuhkan peittämä hiillos’ > ’kipinä’ ja ’tulen säilyttäjä’ > ’tulen aikaansaaja; taula’. — Merk:t ’kipinä’ ja ’taula’ olisi mahdollista johtaa myös onomat. alkumerk:stä ’iskeä (kipinää t. tulta)’, jolloin kehitys olisi ’kohentaa tulta’ > ’peittää tuhkalla’ > ’kätkeä’. Vrt. säde.
Lähdekirjallisuus:
- VW 1 1874 169 (sm ~ lp säkkot, čiekkat, tšer)
- Qvigstad 1881 Beiträge 109 (vrt. lp sækkot)
- Toivonen Vir 1942 35 (säetä ~ säästää)
- Toivonen Vir 1949 51
- SKES 1969 1159
- T. Itkonen Vir 1983 357, 358 (sm lp)
- Hahmo 1992 OFL 4 21–26
- Koponen 1995 Sananj 37 216–17