Etymologiadata:imsm:runka

*runka

Vastineet:

• Suomi: runko⇐
• Karjala: runka
• Vepsä: rung
• Vatja:
• Pohjoisviro:
• Eteläviro:
• Liivi:

mksm. *runka < kksm. *runka < vksm. *runka (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

runko ’puun (joskus myös muun kasvin) varsiosa (yl.); vartalo, teuraseläimen ruho (JWegelius 1747; laajalti murt.); erilaisten rakenteiden koossapitävä, keskeinen osa / Stamm, Rumpf, Gestell, Basis, Rahmen’
~ ka runko ’(puun) runko’ (< sm), runka ’id.; ruumis, vartalo’ | ly ruŋge̮ ’vyötärö, vartalo’ | ve ruŋg ’selkä (lantiosta lapaluihin)’ (sm > lpN ruŋˈgo ’kuolleen eläimen ruho; ruumis’, In ruŋgo ’raato; puun runko’)

= lpKld rå´ŋ̀g (T) ’runko, ruho’ (t. < ims) | mdE ruŋgo, M roŋga ’vartalo, ruumis; puun runko’

? < (k)germ *skrunkaz > mn skrokkr ’ruumis, vartalo, runko’. Vrt. myös ranka.

Lähdekirjallisuus:

• Budenz 1869 NyK 7 9 (sm ~ md)
• VW 3 1888 107 (+ lpN)
• Karsten 1906 ANF 22 176–78 (sm < germ *þrunχō-)
• Neuhaus 1908 Sprachlehre 154 (sm vrt. isl strǫkkr)
• Setälä 1912–13 FUF 13 442 (sm ei < germ)
• T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:3 40 (lpKld ~ sm; lpIn < sm)
• Kettunen 1922 LVeHA 2 25 (+ ve)
• Tunkelo 1946 VeKÄH 634 (+ ly)
• Hakulinen 1956 StF 12 8 (+ ka)
• SKES 1969 862–63 (ka < sm; lpKld T ~ sm t. < ims)
• *Nikkilä 1982 SFU 18 251–53 (sm < kgerm)
• Hofstra 1985 OsFiGerm 88
• UEW 1988 746–47 (ims ? lp md)
• Ritter 1993 Studien 121–22

[runko Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:runko