Etymologiadata:imsm:ruma
*ruma
Vastineet:
- Suomi: ruma
- Karjala: ruma
- Vepsä: ruma
- Vatja: ruma
- Pohjoisviro: rumal⇐
- Eteläviro: rummaĺ⇐
- Liivi: rumāli⇐
mksm. *ruma (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
ruma (Finno n. 1580; yl. muualla paitsi VarsSm ASatak) ’häßlich’, murt. myös ’paha, ilkeä; huono; rivo; suuri, runsas; kova syömään; rivakka; nopea, äkillinen’, rymä ’ruma, paha (Agr); ryökäle, peijakas, lempo (laajalti itämurt.)’, johd. rumentaa, rumentua, rumilus, ruma(h)inen (haukkuma- t. voimasanana)
~ ink ruma ’ruma; kova syömään’ (ositt. < sm) | ka ruma ’ahne, kaikkiruokainen; kestävä, työteliäs; rohkea; ilkeä; rumannäköinen’, rumeta ’tulla ruman näköiseksi’ | ly ruma ’kova syömään t. juomaan’ | ve ruma ’kaikkiruokainen, syödessään kursailematon’ | va (Tsv) ruma ’karkea, julma; ruma’, rumal ’karkea, raaka, paha’ | vi rumal ’tyhmä, hölmö’ | li rumāli ’epäsiisti, likainen’, rumāltə ’töhriä, liata’ (li t. vi > latv rumulēt ’kastella vedellä’)
~ ink ruma ’ruma; kova syömään’ (ositt. < sm) | ka ruma ’ahne, kaikkiruokainen; kestävä, työteliäs; rohkea; ilkeä; rumannäköinen’, rumeta ’tulla ruman näköiseksi’ | ly ruma ’kova syömään t. juomaan’ | ve ruma ’kaikkiruokainen, syödessään kursailematon’ | va (Tsv) ruma ’karkea, julma; ruma’, rumal ’karkea, raaka, paha’ | vi rumal ’tyhmä, hölmö’ | li rumāli ’epäsiisti, likainen’, rumāltə ’töhriä, liata’ (li t. vi > latv rumulēt ’kastella vedellä’)
? = lpN robme (E U Pi Lu In) ’ruma, törkeä; (R Lu myös) (tuho)hyönteinen; (R) kummitus’ ellei tämä ole vanha laina < ims.
Mahd. deskr. alkuperää, vrt. romu. Kyseeseen voisi ehkä tulla myös lainaus s.v. ruumis main. germ sanasta.
Lähdekirjallisuus:
- Moller 1756 Beskr 159 (sm ~ vi)
- Lindahl & Öhrling 1780 LL 384 (sm ~ lp)
- MUSz 1873–81 674 (+ li)
- T. I. Itkonen 1928 SUST 58 40 (lp < sm)
- SKES 1969 859–60 (+ ka ly ve va)
- Nirvi 1971 InkS 491–92 (ink ositt. < sm)
- T. Itkonen 1980 CQuiIFU 5:3 233
- Karulis 1992 LatvEtim 2 137