Etymologiadata:imsm:riitta

*riitta

Vastineet:

• Suomi: riitta
• Karjala:
• Vepsä:
• Vatja: riitta
• Pohjoisviro: riit
• Eteläviro: riit
• Liivi: rīţ

mksm. *riitta (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

riitta (Schr 1637; Satak PHäme EPohjanm KSm ja ymp.) ’pino (olkia, heiniä, lautoja) / Stapel (Stroh, Heu, Holz)’, riitto (KSm, paik. PKarj) id., riitata (Satak PHäme ja ymp., paik. EPohjanm) ’pinota riittaan’
~ va rītta ’halkopino’ | vi riit (g. riida) ’(puu)pino’ | li rīt́ ’rivi, pino’ (> latv rīte ’puupino’)

? < ksk *rīt(t)a (< germ *rehta-), vrt. nr murt. rīt(a) ’pystyttää, nostaa pystyyn; ojentaa; suunnata’ (nr murt. Sm rīto ’(ruis)kuhilas; pystyyn ladotut takkapuut’ < sm). — Uudempi laina samasta germ sanueesta on rehti (ks. tätä).

Lähdekirjallisuus:

• Ahlqvist 1856 WotGr 148 (va ~ vi)
• Anderson 1879 Studien 185–89 (sm ~ vi li)
• Äimä 1919 SUST 45 205–06 (tähän myös vi rida ’rivi’ li ja lp vastineineen)
• Kettunen 1938 LivW 342 (li > latv)
• Hellquist 1939 SEO 871 (s.v. 1. rätta; nr murt. < ksk < germ)
• Wessman 1954 FmS 15–16 126 (sm > nr murt. Sm)
• SKES 1962 792–93
• Liukkonen 1999 SUST 235 121–22 (< baltt, vrt. liett ríeti ’pinota’, ríeta ’pinottu’)

[riitta Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:riitta