Etymologiadata:imsm:riicu-
*riicu-
Vastineet:
- Suomi: riisua
- Karjala: riisuo
- Vepsä: rizuda
- Vatja: riisua
- Pohjoisviro: riisuma
- Eteläviro: riisma
- Liivi: rīžõ
mksm. *riicu- < kksm. *rijcu- < vksm. *rïjćǝ-w- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
riisua (Agr; yl.) ’poistaa vaatteet, varusteet, valjaat, aseet; riisuutua / sich od. jmdn. ausziehen; abschirren, abtakeln, entwaffnen’, murt. (paik. LSm) myös ’ottaa (väkisin, rahat ja omaisuus)’, riisuutua, riitsiä (Kal; Laat- ja PKarj, paik. PSavo) ’riistää, repiä; riisua’
~ ink rīsussa ’riisuutua’ | ka riisuo ’riistää, riisua’ (< sm), riittšie ’purkaa, ratkoa; repiä; riisua; peruuttaa, hylätä; tehdä itsepintaisesti, kiivaasti’ | ly rīttšidä ’ratkoa, purkaa, aukoa, päästellä, päästää siteestä’ | ve rizu- ’riisua’, rizahtōt́ta ’riisua (äkkiä)’, ŕītšta (prs. ŕītšib; Ahlqv ritšta) ’riisua; purkaa solmu, letti’ | va (Tsv Kukk) rīsussa ’riisuutua’ | vi riisuda ’ryöstää; kuoria (kerma); haravoida’ | li rīžə ’kuoria (kerma); (SjW myös) anastaa, ryöstää’
~ ink rīsussa ’riisuutua’ | ka riisuo ’riistää, riisua’ (< sm), riittšie ’purkaa, ratkoa; repiä; riisua; peruuttaa, hylätä; tehdä itsepintaisesti, kiivaasti’ | ly rīttšidä ’ratkoa, purkaa, aukoa, päästellä, päästää siteestä’ | ve rizu- ’riisua’, rizahtōt́ta ’riisua (äkkiä)’, ŕītšta (prs. ŕītšib; Ahlqv ritšta) ’riisua; purkaa solmu, letti’ | va (Tsv Kukk) rīsussa ’riisuutua’ | vi riisuda ’ryöstää; kuoria (kerma); haravoida’ | li rīžə ’kuoria (kerma); (SjW myös) anastaa, ryöstää’
= lpLu rihttjōt (E Ko Kld) ’ponnistella liikaa; pyrkiä (itsepäisesti johonkin suuntaan; poro), pyrkiä irti (E); avata, leväyttää (Ko Kld); nostaa (peitettä; Ko)’ | ? votj d́źeźi̮ni̮ ’ratkoa auki’ | ? syrj reźalni̮ ’ratketa’ (> vogP rēśp- ’hajota’); votj ja syrj sanat kuuluvat ainakin keskenään yhteen.
Ims sanansisäisen konsonantismin kahtalaisuus johtuu alkuperäisen affrikaatan kahtalaisesta kehityksestä. Ims riisu- > lpN (murt.) ricˈcot (Pi Lu) ’alasti’ ja lpN riššodit (In) ’tehdä nopeasti, huolimattomasti; hajottaa (turhaan, ajattelemattomasti; In)’ (äänt. vaikeuksista huolimatta tähän yhteyteen saattaa kuulua myös lpE r´ïttedh ’ratkoa (sauma)’). Ks. myös riistää.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 2 480 (riisua ~ vi)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 102 (sm ~ ve)
- VW 3 1888 89 (+ li)
- T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:3 39–40, 142 (riitsiä ~ lp)
- Toivonen 1928 FUF 19 154–55 (riitsiä ~ ka ve votj syrj vog (? < syrj))
- SKES 1962 791 (+ va; ims > lp), 792 (s.v. riitsiä; + ly; ? syrj reźalni̮ t. raźni̮ ’avata (vyö), purkaa (sukka, talo)’, ? vog; lpIn riiššađ ’hajottaa’ < sm riitsiä)
- UEW 1988 744–45