Etymologiadata:imsm:rehki-
*rehki-
Vastineet:
mksm. *rehki- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
rehkiä (Eurén 1860) ’uurastaa, raataa (laajalti länsimurt., osin itämurt.); telmiä, peuhata (et. hämmurt.) / sich abmühen, schuften; toben, tollen’, riehkiä (PKarj ja ymp.) ’raataa, uurastaa’, rehkä(t)ä (Kymenl), riehkata (paik. itämurt.) ’rehkiä, uurastaa; riehua, telmiä’, rehkäistä (osin PSatak PHäme) ’telmiä; uurastaa’, riehkaista (Kain, paik. PSavo KPPohjanm) ’rehkiä, uurastaa’
~ ka riehkie ’huitoa, piestä; heiluttaa, huiskuttaa’, riehkata ’paiskata’ | ly riehkidä ’lyödä raskaasti, piestä’ | ve rehkta ’pudistaa, ravisuttaa; heittää, paiskata; pieksää’ | viE rehk- ’huitoa, hosua, lyödä maahan’, ? rõhuda ’painaa, rusentaa’, rõhk (g. rõhu) ’paino, paine’ (sm > vi koillmurt. rehka- ’huutaa; tapella’ ja lpN riekˈkât (In Ko Kld) ’rehkiä; lyödä, pieksää (Ko Kld)’).
~ ka riehkie ’huitoa, piestä; heiluttaa, huiskuttaa’, riehkata ’paiskata’ | ly riehkidä ’lyödä raskaasti, piestä’ | ve rehkta ’pudistaa, ravisuttaa; heittää, paiskata; pieksää’ | viE rehk- ’huitoa, hosua, lyödä maahan’, ? rõhuda ’painaa, rusentaa’, rõhk (g. rõhu) ’paino, paine’ (sm > vi koillmurt. rehka- ’huutaa; tapella’ ja lpN riekˈkât (In Ko Kld) ’rehkiä; lyödä, pieksää (Ko Kld)’).
Deskr., ositt. ehkä kontam:n kautta syntyneitä sanoja, vrt. rehevä, riehua, riekkua.
Lähdekirjallisuus:
- Ojansuu 1918 KAÄH 100 (sm ~ ka)
- T. I. Itkonen 1943 KV 22 54 (lpKo < ka)
- SKES 1962 756 (+ ly ve viE; sm > vi murt., lp; deskr.)
- EEW 1982–83 2445–46, 2570 (tähän myös vi rõhuda)
- T. Itkonen Vir 1987 172