Etymologiadata:imsm:ranta
*ranta
Vastineet:
mksm. *ranta (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
ranta (Agr; yl.) ’Ufer’, komp. rannempi, yhd. meren-, järven-, taivaanranta; johd. rantama, rannikko (Gan 1787), rantautua, rantaantua, rantalainen ’rannan t. rannikon asukas’
~ ink ranta ’ranta’, rannikko; rantalain, rantolain ’rannikon asukas’ | ka ranta ’ranta; (kylän, esineen, vaatekappaleen) reuna, laita(osa), syrjä; taivaanranta; (ilman)suunta; seutu, tienoo; maa, maanääri, -kolkka’; rannikko ’(järven) ranta; (metsän) reuna’, rantautuo, rantavuo ’nousta rantavesiin (kala); laskea rantaan (alus); loppua, tulla tehdyksi t. valmiiksi’, rantalaine ’rannalla asuva; jnk seudun asukas’ | ly rand(e̮) ’ranta; reuna, syrjä, laita; kankaan hulpilo’ | ve rand (mon. randad) ’ranta; (E myös) alamäki’, K randaĺińe, E randhīńe ’rannalla t. (E) mäen alla asuva’ | va ranta ’ranta, ääri’, rantalain ’rantalainen’ | vi rand (g. ranna) ’ranta, rannikko’, randlane, rannaline ’rannan t. rannikon asukas’ | li rānda ’ranta’, rāndali ’rannan asukas, liiviläinen’
~ ink ranta ’ranta’, rannikko; rantalain, rantolain ’rannikon asukas’ | ka ranta ’ranta; (kylän, esineen, vaatekappaleen) reuna, laita(osa), syrjä; taivaanranta; (ilman)suunta; seutu, tienoo; maa, maanääri, -kolkka’; rannikko ’(järven) ranta; (metsän) reuna’, rantautuo, rantavuo ’nousta rantavesiin (kala); laskea rantaan (alus); loppua, tulla tehdyksi t. valmiiksi’, rantalaine ’rannalla asuva; jnk seudun asukas’ | ly rand(e̮) ’ranta; reuna, syrjä, laita; kankaan hulpilo’ | ve rand (mon. randad) ’ranta; (E myös) alamäki’, K randaĺińe, E randhīńe ’rannalla t. (E) mäen alla asuva’ | va ranta ’ranta, ääri’, rantalain ’rantalainen’ | vi rand (g. ranna) ’ranta, rannikko’, randlane, rannaline ’rannan t. rannikon asukas’ | li rānda ’ranta’, rāndali ’rannan asukas, liiviläinen’
< germ (ksk) *stranđa, vrt. nr mr nt ags engl strand ’ranta, rannikko’, mn strǫnd ’(esim. kilven) reuna; ranta’. — Johd:ia sanasta ranta ovat ilm. myös sm ranne (paik. murt.) ’ranta; (esim. metsän, niityn) reuna; rinne’ ka ranne id. (alkumuodoksi on myös esitetty ksk ntr.-muotoa *stranđes-); samoin sm rante (: rantteen; Pohjanm P- ja KSm) ’halonhakkuupaikka (tav. pihan laidassa; Gan 1784 »täsä rantteella»)’ sekä ranne (: ranteen) t. rannet (: ranttehen) id. (sm > lpN ranˈtig (Lu) id.). — On mahdollista, että ims sanoihin on ositt. vaikuttanut myös se (ilm. edellisen yhteyteen kuuluva) germ sanapesye, johon kuuluvat nr mr nt rand, ns Rand ’reuna, reunus, syrjä, laita jne.’, mn rǫnd, kas rant (ks. rantu).
Lähdekirjallisuus:
- Moller 1756 Beskr 160 (sm ~ germ strand)
- Ganander 1787 NFL 2 450a (sm ~ vi)
- Lönnrot 1853 NTschS 51 (+ ve)
- Ahlqvist 1856 WotGr 147 (+ va)
- Lindström 1859 KeltGerm 38 (vrt. nr saks rand, mn rǫnd)
- Thomsen 1869 GSI 142 (+ li; sm ranne < sk, vrt. mn rǫnd; sm ranta ~ mn strǫnd jne.)
- Setälä 1890–91 ÄH 429 (+ ka)
- Wiklund 1904 JuhlakNoreen 162 (~ mn strǫnd)
- Būga 1908 AistSt 30, 31 (< baltt, vrt. liett krañta-)
- Wiklund 1912 MO 5 238–39 (ranne ’(veden)raja, reuna’ ? < ksk *stranđes-)
- Karsten 1915 GFL 89 (samoin), 136 (ranta < kgerm *stranđā)
- Karsten 1944 FmS 10 432–33
- Vries 1961 AnEW 555
- SKES 1962 732 (ranne), 733–34 (+ ly), 734 (rante > lpN Lu)
- Mann 1984 IED 557–58 (sm joko ~ liett krañtas t. ? ~ germ Rand), 1062–63 (mn rǫnd jne. ~ sm ranne ’ranta, reuna’), 1089 (sm joko ? ~ germ *strand- tai ~ germ *randu- t. < baltt)
- Häkkinen 1987 ES 256
- Ritter 1993 Studien 27, 90 (myös baltt alkuperä mahd.)
- Liukkonen 1999 SUST 235 (< baltt)