Etymologiadata:imsm:rahka

*rahka

Vastineet:

• Suomi: rahka
• Karjala: rahka
• Vepsä: rahk
• Vatja: rahka
• Pohjoisviro: rahk
• Eteläviro: rahk
• Liivi:

mksm. *rahka (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

rahka (Agr ’jk väkijuoma’ (nyk. Raam ’viini’)) ’piimästä paistettaessa erottuva juustoaines, uunipiimä (osin Karj Ink); sakka, jäte (Schr 1637; Satak PHäme, osin VarsSm); eril. pintakerroksista: suolakerros (KPPohjanm Kain Peräp, osin PKarj), rupi (Savo ja ymp., paik. KPPohjanm), rahkasammal, rahkasuo, turve (laajalti länsimurt.), vaahto, hiki (paik. LSm) / Quark; Bodensatz; versch. Schichtbildungen: Salzkruste, Schorf, Torfmoos, -moor, Torf, Schaum, Schweiß’, yhd. maitorahka, rahkamaito, rahkapiirakka, rahkasammal, rahkasuo, johd. rahkoittua ’ruvettua (iho)’, rahko (VR 1644; LUus, osin VarsSm) ’rokkotauti’ (tähän ehkä myös Agr:nkin tuntema Rahko ’uskomusolento, joka hävittää kuun’, vaikka se esiintyykin vain PSm murteissa)
~ ink rahka ’uunipiimä, rahka’ | ka rahka ’id.; rahkasammal’ | ve rahk (mon. rahkad) ’uunipiimä’ | va rahk, haporahk id. | vi (murt.) rahk (g. raha) ’home, visva; mahlan jälkeen puusta valuva valkea neste’.

?? < germ *dragjō (nr drägg ’pohjasakka; käyteaine’, mn dregg ’id., lika’).

Lähdekirjallisuus:

• Ahlqvist 1859 Anteckn 101 (sm ~ ve)
• Thomsen 1890 BFB 146 (+ vi)
• Toivonen 1916–20 SUSA 34:26 44 (+ ka)
• Toivonen Vir 1918 80 (+ vog raχt ’lika, lima’)
• Toivonen 1928 FUF 19 103 (+ lp rækce ’kerros nesteen pinnalla’)
• FUV 1955 110
• E. Itkonen 1956 UAJ 28 74 (lp ei tähän)
• SKES 1962 712–13 (+ va, ? vog, erikseen uskomusolento Rahko)
• Nikkilä 1998 SUST 228 353–55 (< germ; vrt. myös ruots bragg ’mallasjuoma’, fragga ’vaahto, kuohu’)

[rahka Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:rahka