Etymologiadata:imsm:raaka-
*raaka-
Vastineet:
- Suomi: raaka(puu)
- Karjala: roaka
- Vepsä: rag
- Vatja: raaka
- Pohjoisviro: raag
- Eteläviro: raagõs
- Liivi: rǭgõz
mksm. *raaka- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
raaka2 ’maston vaakasuora osa (Schr 1637 raka; Loun- ja KaakkSm rannikko); salko, riuku, vapa (Martti n. 1580; LounSm EPohjanm); varsta (KarjKann Ink) / Rahe; Stange, Rute; Dreschflegel’, yhd. raakapuu, raakapurje
~ ink rāka ’varsta’ | ka roaka ’riuku, salko, vapa; lehdetön puu; laiha (ihminen, eläin)’ | ly ruag (mon. ruagad) ’onkivapa, salko, seiväs; karvaton, harvakarvainen (esim. häntä)’ | ve rag ’lehdetön puu; vapa, seiväs’ | va rāka ’risu, hako’ | vi raag ’risu, lehdetön oksa’, raaguda ’varistaa, pudottaa lehtensä’ | li rɔ̄gəz (mon. rɔ̄gəd) ’risu, varpu; risukko’
~ ink rāka ’varsta’ | ka roaka ’riuku, salko, vapa; lehdetön puu; laiha (ihminen, eläin)’ | ly ruag (mon. ruagad) ’onkivapa, salko, seiväs; karvaton, harvakarvainen (esim. häntä)’ | ve rag ’lehdetön puu; vapa, seiväs’ | va rāka ’risu, hako’ | vi raag ’risu, lehdetön oksa’, raaguda ’varistaa, pudottaa lehtensä’ | li rɔ̄gəz (mon. rɔ̄gəd) ’risu, varpu; risukko’
< germ, vrt. mn rá, nn raa, murt. råg, mr raa, nr rå ’aluksen raakapuu; salko, riuku’; osin mahd. myös < nr murt. raga ’kuiva, kitulias puu’.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 2 439a (sm ~ vi)
- Thomsen 1869 GSI 142 (+ li; < germ)
- Setälä 1906 SUSA 23:1 37 (vrt. myös nn raage ’riuku’)
- Kettunen 1940 SmMurt 3 86 (+ ka ve)
- SKES 1962 701 (+ ly va; < germ t. sk, osin myös mahd. < nr rage, raga)