Etymologiadata:imsm:raaka

*raaka

Vastineet:

• Suomi: raaka
• Karjala: roaka
• Vepsä: rag
• Vatja: raaka
• Pohjoisviro: raag
• Eteläviro:
• Liivi: rǭgõ-

mksm. *raaka (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

raaka¹ (Agr; yl.) ’roh; unreif, -gar; grob, brutal’, yhd. raaka-aine, johd. raakile, raakalainen, raakimus, raaistua, raakuus
~ ink rāka ’kypsymätön, raaka’ | ka roaka id. | ve rag (mon. ragad) ’villi’ | va rāka ’kypsymätön, raaka’ | vi raag (murt., Wied) ’raaka’, yhd. raagnahk ’käsittelemätön nahka’, raagmaa ’muokkaamaton maa’, murt. raagane, raagne ’puolikypsä’ | li rɔ̄gə-mīez ’raakalainen’

< sk *hrāwa- (kgerm *χrēwa-), vrt. mr rā(r), nr rå, mn isl hrár, mas hrā, mys rō, ns roh ’raaka’, engl rough ’karkea’. Rinnastus ei ole äänteellisesti aivan ongelmaton, mutta tarkka semanttinen vastaavuus puhuu lainan puolesta.

Lähdekirjallisuus:

• Moller 1756 Beskr 159 (sm ~ ruots)
• Ihre 1769 Gloss 2 402 (sm ~ germ)
• Thomsen 1869 GSI 142 (sm ~ vi; < germ)
• Setälä 1912–13 FUF 13 433 (< germ)
• Kettunen 1938 LivW 344 (+ li)
• SKES 1962 700–01 (+ ka ve va)

[raaka Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:raaka