Etymologiadata:imsm:rëëmu
*rëëmu
Vastineet:
mksm. *rëëmu (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
riemu (Agr, rinn. remu; melko yl., ei Peräp Länsip Verml) ’voimakas ilon tunne, ilakointi; riehakas meno / Wonne, Freude; Trubel’, paik. murt. myös ’uskonnollinen hurmostila (et. KPPohjanm Kain); meteli; pyryilma; roihu’, riemuisa, riemukas; riemu(i)ta (hajat.) ’iloita; riehua, mellastaa; palaa liekehtien; olla uskonnollisessa hurmoksessa (paik. KPPohjanm Kain)’, riemastua, yhd. riemujuhla, -kulkue, -voitto
~ (sm >) ka riemu ’riemu, ilo(npito), huvit’, riemakka ’reipas, ravakka, rivakka’, riemastuo ’ilostua, tulla iloiseksi; ihastua; innostua, intoutua tekemään jtak’ | va (Kukk) rēmut ’»riemut», äänekäs meno’ | vi rõõm (g. -u) ’ilo, riemu’, rõõmus ’iloinen, riemukas’, rõõmustuda ’tulla iloiseksi, riemastua’ | li rē̮m ’ilo’ (sm > lpN riebmo (Lu) ’ilonpito, riehakas meno’, rieiˈbmodit (Lu In) ’huutaa, remuta; iloita (In)’).
~ (sm >) ka riemu ’riemu, ilo(npito), huvit’, riemakka ’reipas, ravakka, rivakka’, riemastuo ’ilostua, tulla iloiseksi; ihastua; innostua, intoutua tekemään jtak’ | va (Kukk) rēmut ’»riemut», äänekäs meno’ | vi rõõm (g. -u) ’ilo, riemu’, rõõmus ’iloinen, riemukas’, rõõmustuda ’tulla iloiseksi, riemastua’ | li rē̮m ’ilo’ (sm > lpN riebmo (Lu) ’ilonpito, riehakas meno’, rieiˈbmodit (Lu In) ’huutaa, remuta; iloita (In)’).
Deskr. sanoja, joihin kuuluu myös s.v. remuta (ks. tätä) main. sanat; sm riemu johd:ineen on erikoistunut merk:ltään ilm. Raam kielen vaikutuksesta.
Lähdekirjallisuus:
- Porthan 1789 OS 4 139 (sm ~ vi; < germ)
- Wiklund 1896 SUST 10 176 (riemuta, remuta ~ lp)
- Kettunen 1938 LivW 335 (+ li)
- SKES 1962 777 (+ ka; lp < sm)
- Hakulinen 1968 SKRK3 256 (omap. sana)
- Joki 1973 SUST 151 307 (samoin)