Etymologiadata:imsm:pukë-
*pukë-
Vastineet:
- Suomi: pukea
- Karjala:
- Vepsä: pugetada⇐
- Vatja:
- Pohjoisviro: pugema
- Eteläviro: MT pugema
- Liivi: pu’ggõ
mksm. *pukë- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
pukea (Agr; PHäme PSatak EPohjanm, harvakseltaan muualla, ei Verml Ink) ’(sich) anziehen, kleiden’, merk. paik. ’pujottaa’, itämurt. ’pukea et. morsianta’; johd. pukeutua, puku, pukine, pukimet, pukija, pukeva, (*pue: olla) pukeissa
~ ly pugoittada ’pujottaa’ | ve pugetada id. | vi pugeda (prs. poen) ’pujahtaa, hiipiä; tunkeutua, tuppautua; mielistellä’, poetada ’pujottaa’ | li puʾggə ’hiipiä, ryömiä’, puʾktə ’pujottaa, punoa’
~ ly pugoittada ’pujottaa’ | ve pugetada id. | vi pugeda (prs. poen) ’pujahtaa, hiipiä; tunkeutua, tuppautua; mielistellä’, poetada ’pujottaa’ | li puʾggə ’hiipiä, ryömiä’, puʾktə ’pujottaa, punoa’
?? = lpN bokkât (In Ko Kld T) ’kairata, porata; avata tie (lumeen; N); pistää reikä (luuoralla; Ko)’ (voi kuulua sanan N bokke (Lu In Ko T) ’kapeikko’ yhteyteen, jolloin se on eri alkuperää) | unk bújik, búvik ’hiipiä, pujahtaa’; molemmat vastineet ovat varsin epävarmoja, vaikkakin äänt. mahdollisia; toisaalta merkitykseltään ja osin myös äänteellisesti pukea on varsin lähellä pujoa sanaa ja sen johdoskorrelaatteja.
Lähdekirjallisuus:
- Budenz 1867 NyK 6 448 (sm ~ vi li unk)
- MUSz 1873–81 472–74
- Collinder 1957 Survey 535
- SKES 1962 630–31 (+ ka (< sm), ly ve, ? lp bokkât, ei unk)
- MSzFE 1967 111
- TESz 1 1967 383
- FUV2 1977 123
- UEW 1988 401–02
- EWUng 1993 144