Etymologiadata:imsm:pinka
*pinka
Vastineet:
- Suomi: pinka
- Karjala: pinkastuo⇐
- Vepsä:
- Vatja:
- Pohjoisviro: pingal⇐
- Eteläviro: pinganõ⇐
- Liivi: põnkt⇐
mksm. *pinka < kksm. *pinka < vksm. *pïnka (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
pingottaa (Agr; yl., ei Verml Ink) ’kiristää, jännittää / (an-, auf)spannen’, pinkeä (paik. Häme Savo) ’ahdas, tiukka, kireä’, rinn. pinkkeä (KarjKann), pinkki (PSm), pinkko (LUus, osin VarsSm) id., pinkaista (itämurt., paik. KaakkHäme Pohjanm) ’ponkaista, lähteä juoksemaan’, pinkoa (kaakkmurt. Pohjanm) ’juosta kovaa’, pingahtaa ’ponnahtaa, singahtaa’; paik. myös pinka: pingalla ’kireällä’, pinko ’kireä, tiukka’: pingolla(an)
~ ? ink piŋŋahtā ’pillahtaa (itkuun)’ | ka pinkastuo ’pinkaista, lähteä liikkeelle’, pinkastoakseh ’ponnahtaa, hypähtää, lähteä äkkiä, pinkaista’ (sm > kaP pingottoa ’pingottaa’) | vi pingutada ’jännittää, pingottaa, ponnistaa, pinnistää’, pinge ’jännitys, pingotus, kireys’, pingeline, pingne ’jännittynyt, pingottunut, kireä; voimakas, ponnekas’, ping: pingul ’tiukalla, kireänä’ | li pe̮ŋktə, vanh. püŋktə ’pingottaa’, pē̮ŋkald, pīŋkald ’tiukalla’
~ ? ink piŋŋahtā ’pillahtaa (itkuun)’ | ka pinkastuo ’pinkaista, lähteä liikkeelle’, pinkastoakseh ’ponnahtaa, hypähtää, lähteä äkkiä, pinkaista’ (sm > kaP pingottoa ’pingottaa’) | vi pingutada ’jännittää, pingottaa, ponnistaa, pinnistää’, pinge ’jännitys, pingotus, kireys’, pingeline, pingne ’jännittynyt, pingottunut, kireä; voimakas, ponnekas’, ping: pingul ’tiukalla, kireänä’ | li pe̮ŋktə, vanh. püŋktə ’pingottaa’, pē̮ŋkald, pīŋkald ’tiukalla’
= lpN bâgˈge (In) ’pullistunut esine; pieni isomahainen eläin’ (sm pinka muodon äännevastine) | ? tšerL piŋgəδə, I peŋgə̑δə̑ ’luja, vahva, taipumaton’.
Lähdekirjallisuus:
- Ahrens 1843 GrEhstn 124 (sm ~ vi)
- T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:3 28 (sm ~ lp)
- Wichmann 1923 TscherT 83 (+ tšer)
- Kettunen 1938 LivW 283 (+ li)
- SKES 1962 567–68 (+ ka; ? li lp tšer; alk. mahd. deskr.)
- UEW 1988 731 (sm vi ? ~ lp tšer)