Etymologiadata:imsm:pika
Ulkoasu
*pika
Vastineet:
mksm. *pika (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
pika (Jusl 1745 ’kiire’) ’schnell-’, sijam. pian (Agr; yl.), pikemmin, pikimmi(te)n, pikimmältä (Agr), tuota pikaa, yhd. pikajuoksu, pikajuna, pikakirjoitus, pikaruoka jne., johd. pikainen, pikaistua ’kiivastua, suuttua’, piakkoin
~ ink pikastua ’pikaistua, suuttua’ | ka pika ’hurjapäinen (ihminen)’ | ve piǵei, pigā ’nopeasti, pian’, pigembaĺi ’pikemmin’ | va pigā ’pian’ | vi pea ’pian, nopeasti; melkein’, peagi ’pian, kohta’ | li pigā ’pian’ (lpN murt. bikkan (In) ’kiivas’ < sm pikainen).
~ ink pikastua ’pikaistua, suuttua’ | ka pika ’hurjapäinen (ihminen)’ | ve piǵei, pigā ’nopeasti, pian’, pigembaĺi ’pikemmin’ | va pigā ’pian’ | vi pea ’pian, nopeasti; melkein’, peagi ’pian, kohta’ | li pigā ’pian’ (lpN murt. bikkan (In) ’kiivas’ < sm pikainen).
Mahd. < (k)germ *fika, vrt. isl fik ’vikkelä, kevyt liike’, nn fik ’uutteruus, vikkelyys, kiire’; mahdollisena on pidetty myös pitkävokaalista lähtömuotoa (mn fíkr ’halukas, ahne, himokas’, mr fīkia ’havitella, kiirehtiä’, nr fika ’tavoitella, ahnehtia; (murt.) kiirehtiä’).
Voi olla myös äänteellisesti motivoitu sana, joka muodostuu ominaiskestoltaan lyhyistä (ja siten nopeista) äänteistä.
Lähdekirjallisuus:
- Ahrens 1843 GrEhstn 87 (sm ~ vi)
- Genetz 1890 Partikk 145 (+ ve)
- Rapola 1920–21 Suomi 4:17 347 (+ ka (run.) pi(j)an)
- Kettunen 1938 LivW 288 (+ li)
- Ariste 1952 TeT 105 (+ va)
- SKES 1962 555–56 (+ lp < sm)
- Häkkinen 1987 ES 232
- Katz 1988 UAJ Neue Folge 8 10 (< germ *kwikwa)
- Nikkilä 1994 MUrLang 133–36 (< germ *fika; äännevastaavuus germ kw- ~ sm p- ei tule kyseeseen)