Etymologiadata:imsm:pika

*pika

Vastineet:

• Suomi: pika
• Karjala: pika
• Vepsä: pigai⇐
• Vatja: pigaa⇐
• Pohjoisviro: pea⇐
• Eteläviro: pia⇐
• Liivi: pigā

mksm. *pika (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

pika (Jusl 1745 ’kiire’) ’schnell-’, sijam. pian (Agr; yl.), pikemmin, pikimmi(te)n, pikimmältä (Agr), tuota pikaa, yhd. pikajuoksu, pikajuna, pikakirjoitus, pikaruoka jne., johd. pikainen, pikaistua ’kiivastua, suuttua’, piakkoin
~ ink pikastua ’pikaistua, suuttua’ | ka pika ’hurjapäinen (ihminen)’ | ve piǵei, pigā ’nopeasti, pian’, pigembaĺi ’pikemmin’ | va pigā ’pian’ | vi pea ’pian, nopeasti; melkein’, peagi ’pian, kohta’ | li pigā ’pian’ (lpN murt. bikkan (In) ’kiivas’ < sm pikainen).

Mahd. < (k)germ *fika, vrt. isl fik ’vikkelä, kevyt liike’, nn fik ’uutteruus, vikkelyys, kiire’; mahdollisena on pidetty myös pitkävokaalista lähtömuotoa (mn fíkr ’halukas, ahne, himokas’, mr fīkia ’havitella, kiirehtiä’, nr fika ’tavoitella, ahnehtia; (murt.) kiirehtiä’).

Voi olla myös äänteellisesti motivoitu sana, joka muodostuu ominaiskestoltaan lyhyistä (ja siten nopeista) äänteistä.

Lähdekirjallisuus:

• Ahrens 1843 GrEhstn 87 (sm ~ vi)
• Genetz 1890 Partikk 145 (+ ve)
• Rapola 1920–21 Suomi 4:17 347 (+ ka (run.) pi(j)an)
• Kettunen 1938 LivW 288 (+ li)
• Ariste 1952 TeT 105 (+ va)
• SKES 1962 555–56 (+ lp < sm)
• Häkkinen 1987 ES 232
• Katz 1988 UAJ Neue Folge 8 10 (< germ *kwikwa)
• Nikkilä 1994 MUrLang 133–36 (< germ *fika; äännevastaavuus germ kw- ~ sm p- ei tule kyseeseen)

[pika Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:pika