Etymologiadata:imsm:piitta

*piitta

Vastineet:

• Suomi: piitta
• Karjala: piitta
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: piit
• Eteläviro: piit
• Liivi: pīţ

mksm. *piitta (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

piitta (Raam 1642; LounSm Häme KPPohjanm Länsip, paik. Kaakk- ja KSm Peräp) ’poikkipuu, tukipuu, kannatinhirsi; tuhto (veneessä), (kannatinpuusta muodostuva) istuin t. penkki; kuivausorsi; paininpuu / tragender od. verbindender Querbalken (auch als Sitzgelegenheit, Bank), Ruderbank; Trockenstange; Vorrichtung zum Biegen von Holz’, piitata ’yhdistää poikkipuulla (paik. Häme PSm); pingottaa kuivumaan (nahka; LounSm PHäme); taivuttaa (puuta) paininpuussa (paik. Häme KSm)’, piitas ’saunan lavolla oleva istuinlauta’
~ ink pītta ’veneen keskellä oleva poikkilauta’ | kaP piitta ’veneen tuhto’ (< sm) | va (Tsv) pīt (g. pītā) ’tukipuu; rattaan puola’, (Must) pītas ’piena’ | vi piit (g. piida) ’(ikkunan, oven) pieli; (veneen) tuhto; kannatinpuu’ | li pīt́ ’paininpuu’

< sk, vrt. mn isl biti, nn bite, nr murt. Sm bita ’kattoa tukeva poikkiparru; yhdistävä poikkipuu’. — LpN murt. bihtta (In Ko) ’veneen keulassa oleva poikkipuu, josta vene vedetään maalle’ ilm. < sk; lpIn pīita ’tuhto; poikkipuu veneessä, johon masto kiinnitetään’ < sm. — Sm (itämurt., osin PPohjanm) pintta ’poikkipuu, tuhto; kannatinhirsi; paininpuu’ on todennäk. kontam. sanoista piitta ja pinnata ’piitata, pingottaa (nahka) paininpuuhun’.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 2 374a (sm ~ vi)
• Lindström 1859 KeltGerm 165 (~ mn)
• Qvigstad 1893 NL 109 (lpN < sk)
• Sirelius 1911–12 FUF 11 61 (sm < ruots)
• Karsten 1915 GFL 159, 167 (sm < mn nn nr murt.)
• Streng 1915 NRL 154
• Kettunen 1938 LivW 299 (+ li)
• SKES 1962 554–55 (+ va; lpN ositt. < sm), 571 (sm pintta kontam.)
• O. Korhonen 1982 Båttermer 83–84

[piitta Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:piitta