Etymologiadata:imsm:paukku-
*paukku-
Vastineet:
- Suomi: paukkua
- Karjala: paukkuo
- Vepsä: poukta
- Vatja: paukuttaa⇐
- Pohjoisviro: paukuma
- Eteläviro: paukma
- Liivi: poukõ
mksm. *paukku- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
paukkua (Agr; yl.) ’knallen’, paukuttaa, paukahtaa, paukkaa, pauke, paukku
~ ink paukkā ’paukkua’, paukata ’paukauttaa; puhua äänekkäästi’, paukutella ’paukuttaa’, paukku ’paukaus’ | ka paukkuo ’paukkua’, paukkoa ’kolista, paukkua; kolistaa, paukuttaa; kumista (kello); huutaa, ärjyä’, paukku ’isku, paukaus, pamaus; kipinä, räjähdyspanos’, paukuttoa ’paukuttaa, jyskyttää; kumisuttaa kelloa; loiskuttaa, räiskyttää’, paukeh ’(kirveen, kellon ym.) pauke’, paukahtoa ’paukahtaa, kolahtaa; kumahtaa (kello); puhjeta, syttyä (tauti, sota)’ | ly paukune̮h, paukine̮h ’pauke’ | ve poukta (prs. poukab) ’paukkua’, poukaita ’paukuttaa, paukahtaa’, poukutada ’paukuttaa’ | va (Kukk Tsv) paukkā ’paukkaa’, paukku ’pamaus, paukku’, (Kukk) paukahtā ’paukahtaa’ | vi paukuda ’paukkua, pamahdella’, paugutada ’paukuttaa’, paugatada ’paukahtaa, pamahtaa’, pauk (g. paugu) ’pamaus, paukku’ | li poukə (prs. pōkub) ’paukkua, paukahtaa; räjähtää; kuolla’, pouktə ’paukuttaa’ (sm > lpN bawˈket (Lu In Ko Kld T) ’paukkua’).
~ ink paukkā ’paukkua’, paukata ’paukauttaa; puhua äänekkäästi’, paukutella ’paukuttaa’, paukku ’paukaus’ | ka paukkuo ’paukkua’, paukkoa ’kolista, paukkua; kolistaa, paukuttaa; kumista (kello); huutaa, ärjyä’, paukku ’isku, paukaus, pamaus; kipinä, räjähdyspanos’, paukuttoa ’paukuttaa, jyskyttää; kumisuttaa kelloa; loiskuttaa, räiskyttää’, paukeh ’(kirveen, kellon ym.) pauke’, paukahtoa ’paukahtaa, kolahtaa; kumahtaa (kello); puhjeta, syttyä (tauti, sota)’ | ly paukune̮h, paukine̮h ’pauke’ | ve poukta (prs. poukab) ’paukkua’, poukaita ’paukuttaa, paukahtaa’, poukutada ’paukuttaa’ | va (Kukk Tsv) paukkā ’paukkaa’, paukku ’pamaus, paukku’, (Kukk) paukahtā ’paukahtaa’ | vi paukuda ’paukkua, pamahdella’, paugutada ’paukuttaa’, paugatada ’paukahtaa, pamahtaa’, pauk (g. paugu) ’pamaus, paukku’ | li poukə (prs. pōkub) ’paukkua, paukahtaa; räjähtää; kuolla’, pouktə ’paukuttaa’ (sm > lpN bawˈket (Lu In Ko Kld T) ’paukkua’).
Onomat. sanoja.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 2 337 (sm ~ vi)
- O. Donner 1879 Verwandtschaft 23 (+ li)
- Qvigstad 1881 Beiträge 54 (+ lpN)
- Ojansuu 1907 KKO 87 (+ ka)
- Äimä 1919 SUST 45 115 (sm > lpN T)
- Toivonen 1955 SanaSan 106–08 (tähtikuvion nimestä paukkusentasku)
- SKES 1962 507 (+ ly ve va)
Etymologiadata:imsm:paukku-/th