Etymologiadata:imsm:pauka

*pauka

Vastineet:

• Suomi: paukama
• Karjala:
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro:
• Eteläviro:
• Liivi: bōga-pää

mksm. *pauka (J.P.)

SSA:n sana-artikkeli

paukama (EPohjanm Kymenl EKarj KSm Verml, paik. Satak Häme), pauka (Lönnr 1880; KSm, paik. Häme), paukura (Eurén 1860; Satak) ’näppylä, turvonnut kohta iholla / Pickel, entzündliche Erhebung (durch einen Insektenstich)’
? ~ li bōga-pǟ (»paukapää») ’kiiski; mikä tahansa eläin, jonka pää on suurempi kuin vartalo’.

Alkuperä epäselvä (li sanan b- viittaa deskr. alkuperään, ellei kyseessä ole laina < latv bauga ’kalikka’ ja siten sm sanasta erillinen sana); äänneasultaan ja merkitykseltään läheisiä ovat paula (paik. KaakkSm), pauma (paik. P- ja KaakkHäme) ’paukama, piiskan jälki ihossa, poimu’. Vrt. myös pukama.

Lähdekirjallisuus:

• Tunkelo 1913–18 SUSA 30:39 29–31 (sm < sk)
• Kettunen 1938 LivW 27 (li ? < latv, vrt. kuitenkin sm pauka(ma))
• Kiparsky 1968 ScSl 14 92 (sm ~ li)

[paukama Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:paukama