Etymologiadata:imsm:panu
*panu
Vastineet:
mksm. *panu (J.P.)
SSA:n sana-artikkeli
panu (kansanr. 1700-l., Gan 1787) ’tuli / Feuer’, esim. »tuli tuiski kirvehestä, panu tammesta pakeni», esiintyy runoissa myös personifikaationa, auringon poikana
~ ka (run.) panu ’tuli’
~ ka (run.) panu ’tuli’
< baltt, vrt. mpr panno ’tuli’, panu-staclan ’tulirauta’.
Lähdekirjallisuus:
- Ahlqvist 1861 MMdGr 166 (sm ~ md päna-kud ’uuni’, »tulikota»)
- Ahlqvist 1875 KW 114 (vrt. mpr pan(n)o)
- J. Krohn 1883 SKirjH 566 (sm ka md < liett)
- O. Donner 1884 TechmZ 1 271 (sm md ~ mpr)
- Thomsen 1890 BFB 206 (sm < baltt)
- Paasonen 1896 KielLis 23 (sm, mahd. myös md < baltt)
- Kalima 1936 BL 84, 146
- Pokorny 1959 IEW 828 (mpr sanan taustaa)
- SKES 1962 488
- Ruoppila 1967 KalKansank 154