Etymologiadata:imsm:paina-
*paina-
Vastineet:
- Suomi: painaa
- Karjala: painoa
- Vepsä: painda
- Vatja: painaa
- Pohjoisviro: painama
- Eteläviro: painama
- Liivi: painõ
mksm. *paina- < kksm. *pajna- < vksm. *pańa- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
painaa (Agr; yl.) merk. murt. myös ’värjätä (lankoja, kangasta, verkkoja; Pohjanm P- ja KaakkSm Verml Ink, paik. PKarj PHäme); antaa sivumakua t. väriä ruokaan (astia; itämurt. PSm KPohjanm P- ja KaakkHäme Kymenl) / (ein)drücken, (be)drucken; bedrücken; wiegen (intr.); sich beeilen; (Fäden, Stoff, Netze) färben; Beigeschmack geben, färben (vom Eßgeschirr)’, johd. mm. painava, paino (Flor 1678 myös ’maali’), paine, painia (Jusl 1745), painua, painaltaa (joks. yl., ei Verml Ink) ’kulkea t. hiihtää kovaa vauhtia’, painanne (etup. savmurt.) ’notkelma’, yhd. paininpuu, ks. erikseen painajainen
~ ink painā ’painaa (alas); taivuttaa; värjätä; olla jnk painoinen’, paino ’paino’, paine ’id.; kankaanvärjäysaine’, painokas ’raskas’, painopū ’paininpuu’, painua ’painua, taipua’, painuttā ’taivuttaa’ | ka painoa ’painaa’, paino ’paino’, paine ’painona käytetty esine; palanpainike’, painiessa ’taivutettavana; värjättävänä’, painanneh ’notkelma’, painuo ’painua, taipua; värjäytyä’, painuttoa ’taivuttaa, painaa’, painin(puu) ’paininpuu’, painaltoa ’painaa nopeasti’ | ly painada ’painaa, taivuttaa, upottaa, painostaa’, painalta ’painaa; kaataa’, paińim(pū) ’paininpuu’, painuda ’painua’ | ve painda ’painaa; upottaa (kastikkeeseen); taivuttaa’, paine̮(z) (g. paingen) ’paininpuu’, paińimpu id., painatos ’kastike’ | va painā(g) ’painaa, taivuttaa; (Kukk myös) värjätä; olla jnk painoinen’, painūssa(g) ’taipua’, (Kukk) painēd ’väriaineet’, painuma ’(ranne)nivel, taive’, (Must) painapū ’paininpuu’ | vi painata ’painaa, vaivata, kärttää; (E myös) värjätä’, pain (g. -u, -a) ’paino; paininpuu; parkitusliuos; (E) väri’, painik ’paininpuu’, murt. painapuu id., painutada ’taivuttaa; (E myös) peitata, liottaa parkkiliuoksessa’, painduda, murt. painuda ’taipua’, painard ’reen ketaroiden yhdyspuu, rekipaju’, murt. painatus, (Wied) paenati id., murt. painald, painand ’id.; taivutetusta puusta tehty iso vakka, astia’ | li painə ’värjätä; taivuttaa’, paindəks ’paininpuu’, pāinal ’taivutetusta puusta tehty pyöreä astia, vakka’ (sm > lp baiˈdnet ’painaa, värjätä’ sekä nr murt. Sm paina ’painaa’, paino ’paino’)
~ ink painā ’painaa (alas); taivuttaa; värjätä; olla jnk painoinen’, paino ’paino’, paine ’id.; kankaanvärjäysaine’, painokas ’raskas’, painopū ’paininpuu’, painua ’painua, taipua’, painuttā ’taivuttaa’ | ka painoa ’painaa’, paino ’paino’, paine ’painona käytetty esine; palanpainike’, painiessa ’taivutettavana; värjättävänä’, painanneh ’notkelma’, painuo ’painua, taipua; värjäytyä’, painuttoa ’taivuttaa, painaa’, painin(puu) ’paininpuu’, painaltoa ’painaa nopeasti’ | ly painada ’painaa, taivuttaa, upottaa, painostaa’, painalta ’painaa; kaataa’, paińim(pū) ’paininpuu’, painuda ’painua’ | ve painda ’painaa; upottaa (kastikkeeseen); taivuttaa’, paine̮(z) (g. paingen) ’paininpuu’, paińimpu id., painatos ’kastike’ | va painā(g) ’painaa, taivuttaa; (Kukk myös) värjätä; olla jnk painoinen’, painūssa(g) ’taipua’, (Kukk) painēd ’väriaineet’, painuma ’(ranne)nivel, taive’, (Must) painapū ’paininpuu’ | vi painata ’painaa, vaivata, kärttää; (E myös) värjätä’, pain (g. -u, -a) ’paino; paininpuu; parkitusliuos; (E) väri’, painik ’paininpuu’, murt. painapuu id., painutada ’taivuttaa; (E myös) peitata, liottaa parkkiliuoksessa’, painduda, murt. painuda ’taipua’, painard ’reen ketaroiden yhdyspuu, rekipaju’, murt. painatus, (Wied) paenati id., murt. painald, painand ’id.; taivutetusta puusta tehty iso vakka, astia’ | li painə ’värjätä; taivuttaa’, paindəks ’paininpuu’, pāinal ’taivutetusta puusta tehty pyöreä astia, vakka’ (sm > lp baiˈdnet ’painaa, värjätä’ sekä nr murt. Sm paina ’painaa’, paino ’paino’)
? = votj pańə̑rti̮ni̮, pańgati̮ni̮ ’painaa, puristaa, murskata’ | syrj pońtalni̮ ’painaa, puristaa’ | vogE pońəwt-, I pańəjt-, L pońət-, P poniγt- ’tunkea, painaa’ || samKm paŋdə, paŋgorə- ’painaa (alas), puristaa’. Yhdistelmään liittyy äänt. vaikeuksia, ja on epävarmaa, kuuluvatko esitetyt etävastineet keskenäänkään yhteen. — Sm painaa ’valmistaa painotuotteita’ (Agr »Painettu Stocholmisa - - Anno Dñi 1544»), (kirja)paino (Koll 1648 »Lakikirjat owat - - painosta ulwos käynehet») ovat käännöslainoja sanoista ruots trycka ’painaa, puristaa; painaa kirjoja’, saks drücken, drukken id. Vaikka sanojen käyttö tässäkin merkityksessä juontaa juurensa jo kirjakielen varhaisvaiheisiin, sanat vakiintuivat (vanhassa kielessä tavallisempien sanojen präntätä, präntti tilalle) vasta 1800-luvulla.
Lähdekirjallisuus:
- Lindahl & Öhrling 1780 LL 307 (sm paine ~ lpR paino)
- Ahrens 1843 GrEhstn 120 (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 142 (+ va)
- Budenz 1867 NyK 6 451–52 (+ li)
- Ahlqvist 1871 KO 86 (lp < sm)
- MUSz 1873–81 489 (+ vog)
- Setälä 1890–91 ÄH 62, 108 (+ ve)
- Wessman 1930–32 SO 2 13 (nr murt. Sm < sm)
- Uotila 1939–40 FUF 26 169–72 (+ ka votj syrj)
- *Rapola 1942 Suomi 101 169–77 (painaa kirjoja jne.)
- Joki 1952 SUST 103 257 (+ samKm)
- FUV 1955 105
- SKES 1958 459–60 (+ ly)
- Lytkin & Guljajev 1970 KESK 216
- T. Itkonen Vir 1983 (ksm uusi omap. perusvartalo)
- Häkkinen 1987 ES 223
- UEW 1988 348