Etymologiadata:imsm:paikka

*paikka

Vastineet:

• Suomi: paikka
• Karjala: paikka
• Vepsä: paik
• Vatja: paikka
• Pohjoisviro: paik
• Eteläviro: paik
• Liivi: pāika

mksm. *paikka (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

paikka (Agr; yl.), ’sija; (paikka)tilkku; huivi, pääliina (paik. PKarj) / Platz, Stelle, Ort; Flicken; (Kopf)tuch’, yhd. paikkakunta (Agr), johd. mm. paikata, paikallinen, ( *paike:) paikkeilla, murt. paikkulainen (Gan 1787), paikkelikas ’laikukas’
~ ink paikka ’kohta, tienoo; paikkatilkku’, paikata ’paikata’ | ka paikka ’paikka’, käsipaikka ’pyyheliina’, paikata ’paikata’ | ly paik(ke̮) ’paikka’, paikaine ’pieni liina’, paikata ’paikata’ | ve paik ’huivi; paikkatilkku; maastonkohta’, paikata ’paikata’ | va paikka ’kohta; vaatteen paikka’, paikas ’vanhanaikainen korkea naisten lakki’, paikata(g) ’paikata’ | vi paik ’paikka, tienoo’, paigata ’paikata’, murt. (Wied) paigas ’eräs naisen päähine’, paigutada ’sijoittaa’ | li pāika ’paikka, kohta; talonpoikaistalo; paikkatilkku’, paiklimi ’epätasainen’, paikə ’paikata’

todennäk. < germ *spaikā, vrt. nr murt. (Gotlanti) spaik ’puun pilkka; pyörän puola’, ags spāca ’pyörän puola’, mys speihha id. Merkityksen kehitys olisi tällöin ’pilkka’ > ’erivärinen kohta, laikku’ > ’paikkatilkku; kohta’.

Lähdekirjallisuus:

• Lindahl & Öhrling 1780 LL 306 (sm ~ lp)
• Ganander 1787 NFL 2 308 (sm ~ vi)
• Ahlqvist 1856 WotGr 142 (+ va)
• Ahlqvist 1859 Anteckn 98 (+ ve)
• Thomsen 1890 BFB 53 (+ li)
• Kalima Vir 1932 227–28 (+ ka)
• Qvigstad 1944 LpSted 9 (lp < sm)
• SKES 1958 458–59 (+ ly)
• Koivulehto Vir 1981 195–99 (< germ)
• Häkkinen 1987 ES 222–23

[paikka Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:paikka