Etymologiadata:imsm:pahka

*pahka

Vastineet:

• Suomi: pahka
• Karjala: pahka
• Vepsä: pahk
• Vatja: pahka
• Pohjoisviro: pahk
• Eteläviro: M?
• Liivi: pǭ’gõz

mksm. *pahka (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

pahka (Agr »puun caikein henẽ iurdhens - - ia pachkains cansa», »Paisumilla, Weri pahckoilla, Ruuilla ia Syuelmillä»; yl.) ’visa, puun kasvain, kääpä; kuhmu, ajos, paise, kasvannainen (ihmisessä t. eläimessä) / Maserkropf, Geschwulst; Beule, Geschwür, Tumor (bei Mensch od. Tier)’, pahkura (joks. yl., ei Verml) ’pahka, kuhmu, muhkura’, pahkula (paik. itä- ja länsimurt., ei Verml Ink) id.
~ ink pahka ’puun pahka’, pahko ’id.; kuhmu’, pahkura ’tiera hevosen kaviossa’ | ka pahka ’puun pahka; kuhmu, kasvannainen’, pahkura id., pahkavuo ’tulla pahkaiseksi t. kuhmuiseksi’ | ly pahk(e̮) ’puun pahka; ajos; patti hevosen jalassa’ | ve pahk (g. -an) ’kuhmu, ajos; puun pahka’, pahkoikaz ’kuhmuinen, ajoksinen’ | va pahka ’pahka, kuhmu’ | vi pahk (g. paha) ’pahka, patti, kuhmu’ | li pɔ̄ʾgəz, pāʾkstəz ’kupla, paukama; palko’

? = mdE pakške ’tuppo, kimppu; kimpale’, M pakš ’id., palanen’ || slk påkte ’luomi, syntymämerkki’ | Km påktå, båkta ’puun pahka’. Ims sanat olisivat yhdistettävissä näihin olettamalla alkumuotoa *pakša (jossa *-kš- > vksm *-šk- > ims -hk-); sm > lpN bakˈke (E Lu In Ko Kld T) ’pahka, kuhmu’. — Sanan pahka yhteyteen kuulunevat myös s.v. pahkeutua mainitut sanat. Vrt. myös pahki ja pähkä.

Lähdekirjallisuus:

• Budenz 1867 NyK 6 446 (sm ~ vi lp)
• Thomsen 1890 BFB 126 (+ li)
• Paasonen 1909 MdChr 104 (+ ? md)
• Setälä 1915 SUSA 30:5 44 (lp < sm)
• K. Donner 1920 SUST 49 142–43 (+ sam)
• Kettunen 1922 LVeHA 1 16 (+ ve)
• FUV 1955 45 (sm ~ sam epäilyksittä; ? md)
• SKES 1958 455 (+ ka ly va; etävastineet epävarmoja)
• T. Itkonen Vir 1983 205 (ims uusi omap. vartalo)
• T. Itkonen Vir 1987 180 (sm pahka < *pakša)
• UEW 1988 350 (ims ~ md sam epäilyksittä)

[pahka Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:pahka