Etymologiadata:imsm:pähke⇒
*pähke⇒
Vastineet:
mksm. *pähke⇒ < kksm. *päške- < vksm. *päškǝ (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
pähkinä (Schr 1637 pähkinän haucka ’jk lintu’; yl., ei PSm), merk. paik. murt. myös ’tammenterho / Nuß; Eichel’, murt. myös pähken(ä), pähkynä, pähkänä (etup. LounSm), päähkinä, pääh(k)e, päähken(ä), päähkä(i)n, päähkänä (etup. kaakkmurt.)
~ ink pǟhkänä ’pähkinä’, pǟhkänikko ’pähkinäpensaikko’ | va pähtšenä, (Kukk) pǟhkenä ’pähkinä’, pähtšenikko ’pähkinäpensaikko’ | vi pähkel (g. pähkli), murt. pähme, pähknä ’pähkinä’ | li pēʾgəz id.
~ ink pǟhkänä ’pähkinä’, pǟhkänikko ’pähkinäpensaikko’ | va pähtšenä, (Kukk) pǟhkenä ’pähkinä’, pähtšenikko ’pähkinäpensaikko’ | vi pähkel (g. pähkli), murt. pähme, pähknä ’pähkinä’ | li pēʾgəz id.
= mdE pešt́e, M päšt́ä ’pähkinä’ | tšer pükš id. | votj paš-pu ’pähkinäpensas’ (pu ’puu’) | ?? syrj paškan ’(ruusun)marja’. Ks. myös pähkä.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 2 343a (sm ~ vi)
- Castrén 1845 EGTsch 69 (+ tšer)
- Lindström Suomi 1852 77 (+ votj)
- Ahlqvist 1856 WotGr 143 (+ va)
- Ahlqvist 1861 MMdGr 166 (+ md)
- O. Donner 1875 Boningsplatser 125 (+ li)
- Setälä 1890–91 ÄH 279
- SKES 1962 679
- Lytkin 1964 IstVokPJa 166 (+ syrj)
- UEW 1988 726–27 (? syrj)
- Sammallahti 1988 UrLang 553 (ei syrj)
- Hahmo 1994 Grundlexem 141–43