Etymologiadata:imsm:onni

*onni

Vastineet:

• Suomi: onni
• Karjala: onni
• Vepsä: onetoi←
• Vatja: õnni
• Pohjoisviro: õnn
• Eteläviro: ynń
• Liivi: vȯņ

mksm. *onni < kksm. *onni < vksm. *onnǝ̑ (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

onni (Agr; yl.) ’Glück’, murt. (Verml) myös ’(ihmisen) hahmo’, johd. onnekas, onnellinen, onneton ’kehno, mitätön, vaivainen; ikävä, surkea; tavaton, mahdoton; lohduton’, onnettomuus, onnistaa ’käydä hyvin, luonnistaa; onnistua; puhdistaa, siistiä (paik. PKarj)’, onnestaa, onnistua, onnitella
~ ink onni, onnekas, onnellīn, onnetoin, onnettomus, onnistua | ka onni, onnekas, onnetoin, onnestoa, onnistoa ’onnistaa’, onnistuo ’onnistaa; (uud.) onnistua’ | ve onote̮i, one̮toi ’onneton’ | va e̮nni ’onni, kohtalo, arpa’, e̮nne̮va ’onnellinen’, e̮nne̮tō ’onneton’, (Kukk) onni ’onni’, onnissua ’onnistua’ | vi õnn (g. -e) ’onni’, õnnelik ’onnellinen’, õnnetu ’onneton’, õnnetus ’onnettomuus’, õnnestuda ’onnistua’, õnnitleda ’onnitella’ | li v(u)oń, (Sal) ońń ’onni’, vońštə ’onnistaa, onnistua’

 = (t. sm >) lpN vuodˈnâ (R Lu) ’onni’, vuodnâlâš ’onnekas’ (lpN onnistuvvât ’onnistua’ < sm).

On esitetty, että onni: onne- olisi paradigmaattinen eriytymä sanasta onsi (: onte-, onne-, ks. tätä; ve ja li sanat olisivat tällöin lainaa niistä murteista, joissa *nt:llä on heikko aste nn). Semanttiseen kehitykseen ’(tyhjä) tila’ > ’tilanne’ > ’kohtalo’ olisivat voineet vaikuttaa erilaiset konteksteihinsa kiteytyneet muodot (esim. onnen päällä ’onton, tyhjän päällä’ on LSm:ssa yhdistetty sanaan onni).

Lähdekirjallisuus:

• Lindahl & Öhrling 1780 LL 571 (sm ~ lp)
• Ganander 1787 NFL 2 292a (+ vi)
• Ahlqvist 1856 WotGr 142 (+ va)
• Europaeus 1870 Zahlwörter (+ li)
• SKES 1958 432 (+ ka ve; lp onnistuvvât < sm)
• Haavio 1967 SMyt 66 (? ~ ontua)
• EEW 1982–83 4031 (? ~ osa)
• *Anttila & Uotila Vir 1985 447–53 (~ onsi; lp vuodˈnâ < sm)
• Häkkinen 1987 ES 214

[onni Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:onni