Etymologiadata:imsm:nuutu-
*nuutu-
Vastineet:
Kantasuomalainen etymologia ei riittävän perusteltu (S.J.)
SSA:n sana-artikkeli
nuutua (Gan 1787; JuslP nutua; yl. et. itä- ja hämmurt.) ’väsyä, voipua; kuihtua; pilaantua (esim. kala) / ermüden; (ver)welken; schlecht werden (z. B. Fisch)’, nuutea ’väsynyt, alakuloinen’, nuutaa (Gan; paik. KSm) ’olla ruokahaluton, riiputtaa kärsäänsä (porsas)’
~ ka ńuutuo ’nuutua, lakastua (kasvi); nääntyä, väsyä, voipua (ihminen)’, ńuuta, ńuuve ’tauti, sairaus, vaiva, kivulloisuus’, ńuuvus ’väsymys, uupumus’, ńuuvakko ’sairas’
~ ka ńuutuo ’nuutua, lakastua (kasvi); nääntyä, väsyä, voipua (ihminen)’, ńuuta, ńuuve ’tauti, sairaus, vaiva, kivulloisuus’, ńuuvus ’väsymys, uupumus’, ńuuvakko ’sairas’
mahd. < ven nudá, murt. núda ’vaiva, kipu, tauti; laihuus, kivuliaisuus; pahoinvointi’ — ainakin ka s. ńuuta näyttäisi olevan < ven, vaikka ń- viittaakin deskr. alkuperään; v. nuutua voi olla nuuta sanan johdos, mutta yhtä lailla omalla pohjalla syntynyt deskr. muodoste, vrt. nuurua, nuukahtaa.
Lähdekirjallisuus:
- SKES 1958 406 (sm ~ ka)
- *Vahros 1968 SUST 145 234–37 (< ven; merk.-kehitys itsenäistä)
- Plöger 1973 RL 114–15 (yhdistys kyseenalainen)